Moni heräsi torstaiaamun uutiskuviin epäuskon vallassa. Päivänä, jolloin Yhdysvaltojen presidentinvaalin tulos oli määrä vahvistaa, tekevät istuvan presidentin kannattajat ihmishenkiä vaatineen hyökkäyksen kongressitaloon, tavoitteenaan estää vaalituloksen vahvistaminen. Valtionjohtajat vuoroperään tuomitsevat teon, miljoonat seuraavat tapahtumia sanattomina.
Iltapäivälehdet ovat viime kuukausien aikana uutisoineet useasti siitä, miten Korona-ajan vaikutukset lapsiin ja nuoriin voivat ulottua pitkälle. Erityisesti ollaan huolissaan niistä lapsista, joilla meni vaikeasti jo ennen Koronaa. Köyhyys, yksinäisyyys ja ahdistuneisuus ovat asiantuntijoiden mukaan riskitekijöitä, jotka voivat vaikuttaa lapsen tilanteeseen heikentävästi. Puhutaan, että asioihin olisi puututtava varhain, jotta psyykkisiä ongelmia ei syntyisi lapsille ja nuorille. Mutta mikä on tarpeeksi varhaista puuttumista? Jo nyt mm. koulussa, terveydenhuollossa, lastensuojelussa ja kolmannella sektorilla tehdään paljon ennaltaehkäisevää työtä. Eikö se ole riittävää? Mikä on tätäkin varhaista puuttumista varhaisempaa?
Vuoden 2021 talousarvio hyväksytään haastavissa olosuhteissa. Talousarvioon luo leimansa poikkeuksellinen maailmantilanne, joka koskettaa myös Poria. Elämme korona-aikaa, joka lyö leimansa tavalla tai toisella lähes kaikkeen toimintaan.
Haastavina aikoina, säästöpaineiden keskellä arvovalinnat korostuvat. On selvää, että toisin, kuin hyvinä vuosina, on mietittävä tarkkaan, mitkä ovat niitä palveluita, joista emme voi leikata vai onko sellaisia ylipäätään olemassa.
Oppivelvollisuuden pidentäminen ei näivetä maaseutua, kuten kansanedustaja Jari Koskela ps (29.11) väittää. Sen sijaan kaikki nuoret, niin maaseudunkin, saavat maksutonta toisen asteen koulutusta haluamassaan opinahjossa. Ammattitaitoinen ja mahdollisesti jopa moniammatillinen nuoriso pitää maaseudun elinvoimaisena. Nyt maaseudun nuorillakin on mahdollisuus opiskella ammatillinen perustutkinto maksuttomine oppikirjoineen, työvälineineen, työvaatteineen ym. aiemmin ammatilliseen koulutukseen suuntautuneet ovat joutuneet kustantamaan kaiken itse.
Porin hyväksytyssä kaupunkistrategiassa perusturvan palvelulupauksena on: ”mahdollistamme onnellisen vanhuuden.” Joudun kysymään, onko lupaus ylimitoitettu? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kuntaliiton laatusuositukset hyvän vanhuuden takaamisesta (2020) merkitsevät paikallistasolla muun muassa kunnan väestön ikääntymisen reaalista huomioon ottamista, iäkkäiden palvelujen jatkuvaa kehittämistä, arviointia, tutkimustiedon käyttöä ja toimeenpanoa ikääntyneitä kuunnellen. Miten nämä asiat tulevat todeksi Porin vanhuspalvelujen arvovalinnoissa ja tulevaisuuden suunnitelmissa?