SK:n tekstaripalstalla kyseltiin miten puolueet ovat huomioineet yli 65-vuotiaat äänestäjät. Kysymys on aiheellinen, koska keskustelu vanhusväestön asemasta on vilkasta ja varsinkin vanhojen hoitotarpeet lisääntyvät iän myötä. Se vaatii yhteiskunnallisia, kestäviä ratkaisuja, joissa ihmisten huomioiminen ja arvostavuus otetaan itsestään selväksi lähtökohdaksi.
Tasa-arvoinen ja läpi elämän jatkuva koulutus on vahva perusta tulevaisuudelle, myös Satakunnassa. Koulutuksen ja sivistyksen kärkimaana meillä on mahdollisuus koulutuksen ja osaamisen viennin avulla vaikuttaa globaalien verkostojen kautta köyhyyden torjuntaan, koulutuksen ja ilmastonmuutokseen muuallakin maailmassa. Meidän tulisikin pohtia vahvuuksiamme puutteiden tai negaatioiden sijaan. Väylät ja urapolut auki, rakentamalla uusia ja mahdollistamalla uudenlaiset opinnot moninaisten oppimisympäristöjen avulla voimme luoda Satakunnasta koulutuksen esimerkkimaakunnan nyt ja tulevaisuudessa.
On syytä kartoittaa mitä porilaiset kuntametsiltään ja kaavojen ensisijaisesti virkistyskäyttöön varatuilta alueilta haluavat. Näitä ja sidosryhmiltä saatavia tietoja tulee käyttää koko kunnan kattavan metsänhoito- sekä viheraluesuunnitelman laatimisessa. Metsien virkistys- ja luontoarvot huomioivat suunnitelmat ovat paikallaan rajoittamaan kovia ja kestämättömiä hakkuutavoitteita.
Kulttuuri on toimintaa ja ensisijaisesti ihmistenvälistä vuorovaikutusta, se on ennakkoluulotonta ajattelua. Organisaatiot, kulttuurilaitokset ja johtaminen ovat toimia, joilla mahdollistetaan kulttuurin saavutettavuus kaupunkilaisille. Oleellisia ovat tuotetut kulttuurisisällöt ja se miten kaupunkilaiset pääsevät mukaan luomaan sekä omaa että yhteisöllistä identiteettiään.
Työllisyys, osallisuus ja usko tulevaisuuteen määräävät hyvinvointivaltion suunnan. Suomen tulevaisuus riippuu siitä, miten laadukas koulutus turvataan kaikille ja miten tuotetaan tutkimusta. Koulutus antaa pohjan sivistykselle, ja tutkimus tuo toivoa tulevaisuuteen.
Karsitaanko koulutuksesta, hoidetaanko kaikki sairaat tai pidetäänkö lapsista huolta, jos heidän vanhempansa eivät siihen pysty?