Pori markkinoi itseään lapsiystävälliseksi kaupungiksi. Osittain tämä pitääkin paikkansa. Onhan meillä upea ilmainen Pelle Hermannin puisto, jossa vierailee vuosittain ihan ulkopaikkakuntia myöden lapsiperheitä. Kesällä Kirjurinluoto tarjoaa hienon virkistysalueen ja talvisin voi mennä laskettelemaan pulkalla mäkeä.
Kuitenkin Pori voisi olla vieläkin lapsiystävällisempi. Viime syksynä voimaan tulleen varhaiskasvatuslain mukaan, kunnat saivat itse päättää, rajataanko lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta 20 tuntiin viikossa, jos vanhemmat eivät ole kokoaikatyössä tai opiskele päätoimisesti. Tässä kohtaa Pori teki päätöksen, että se tekee tuon rajauksen, joka eriarvoistaa perheiden ja lasten oikeutta varhaiskasvatukseen. Tällä rajauksella ei huomioitu marginaaliryhmiä, kuten eri kulttuureista tulevia perheitä. Rajauksen säästöt ovat olleet mielestäni vähäiset suhteessa vaivaan.
Meidän työntekijöiden arkeen päivähoito-oikeuden rajaus on tuonut lisätyötä. Kentällä on viime syksystä asti kirjoitettu hoitosopimuksia, sillä huoltajien työ- ja opiskelutilanteet vaihtuvat tämän tästä. Salapoliisin lailla olemme seuranneet huoltajien elämäntilanteita; Kuka on töissä? Kuka jäänyt kotiin? Kuka ei ole päivittänyt tietojaan päiväkodille? Salapoliisin työn ei tulisi olla perustehtävämme. Tärkein tehtävämme ovat lapset!
Varhaiskasvatuksessa työskentelevien työ ei ole helppoa. Lapsiryhmät ovat suuret, haastetta tuovat erityislapset sekä lastensuojelun piirissä olevat perheet, sijaisissa säästetään. Huoli henkilökunnan jaksamisesta on jatkuvasti läsnä arjessa. Henkilökunnan jaksaminen on suoraan yhteydessä laatuun ja lasten hyvinvointiin.
Lapsiperheiden ahdinkoa on seurattu jo kauan.On luvattu verohelpotuksia ja jos jonkinlaisia muita huojennuksia, mutta todellisuus on karua. Mitä tämä taas tekee perhesuunnittelulle? Olen itse 60-luvun lapsi, jolloin ei vanhemmilla ollut mahdollisuutta saada lastaan hoitoon, jos molemmat kävivät töissä. Äitini äitiysloma kesti 3 kuukautta ja sitten alkoi minun tieni satunnaisilta hoitotädeiltä toiselle. Nyt meillä Suomessa on laadukas varhaiskasvatus- ja päivähoitojärjestelmä. Toivoisin, että Porissa mietittäisiin uudelleen tuota 20 tunnin rajausta ja subjektiivinen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen olisi kaikkien lasten saatavilla. Tulisi muistaa, että subjektiivinen oikeus ei ole vanhemman oikeus, vaan lapsen oikeus opetukseen!
Sari Nyberg-Tuominen on 51-vuotias äiti, vaimo ja lastentarhanopettaja. Varhaiskasvatusasiat sekä ammattiyhdistystoiminta ovat lähellä Sarin sydäntä. Lapset ovat tulevaisuus!