Pori oli Suomi-rockin pääkaupunki 80-luvulla. Jos se oli silloin mahdollista, se on mahdollista vieläkin. Toki Porista tulee edelleen monia hyviä, suorastaan loistavia bändejä, mutta Pori on nostettava takaisin ehdottomalle rockhuipulle. Siitä olisi kaupungille monia etuja, joista vähäisin ei ole se, että se herättäisi turistien kiinnostuksen kaupunkiamme kohtaan muutenkin kuin vain Suomi-Areenan, Jazzien ja Porisperen aikaan.
Lääke siihen, miten Pori nousee takaisin rock n’ rollin ehdottomaan kansalliseen kärkeen on selvä: Porin tulee panostaa nuorten bänditoimintaan. Musiikin harrastajille on tarjottava kaupungin puolesta edullisia bänditiloja. Näin tapahtuu jossain määrin nytkin, mutta silti monilla porilaisilla bändeillä on puute harjoittelutiloista. Ja jos kunnollisia harjoittelutiloja ei ole, on suuri vaara, että bänditoiminta lopahtaa, sillä mikäpä soittoporukka voisi hitsautua bändiksi ilman yhteisharjoittelua?
Tärkein syy satsata nuorten bänditoimintaan edullisine harjoittelutiloineen on se, että musiikkia harrastamalla he saavat mielekästä tekemistä. Liittyminen bändiin saattaa jopa ehkäistä nuoria syrjäytymästä. Tyhjillään olevia rakennuksia on siis kunnostettava bänditiloiksi, eikä näin ole tehtävä pelkästään nuorille, vaan kaiken ikäisille musiikin harrastajille. Musiikki voi parhaimmillaan kääntää ihmisten elämän suunnanmuutosta tarvitseville.
Timo ”Hevi” Lehtonen on porilainen lintumies (ornitologi). Hän on intohimoinen lintujen tarkkailija. Tämän lisäksi hän on myös ohjannut lasten luontoretkiä.
Timo Lehtosen tekstin on hänen haastattelunsa perusteella kirjoittanut Tuomas Zacheus.