Pakko siihen on uskoa, vaikka usko on koetuksella välillä ollutkin. Sote-uudistus tulee muodossa tai toisessa, nilkuttaen tai ryminällä. Mutta yhtä lailla on uskottava soten jälkeiseenkin elämään.
Kuntien kontolta uudistus vie kärjistäen mennessään taudin hoidon, mutta jättää jälkeensä itse potilaan – kuntalaisen. Ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät taloudelliset resurssit vähenevät, mutta toisaalta resursointi kohdentuu itse taudeista niiden syihin. Muuttuva tilanne on vihreille tärkeiden asioiden kannalta kiihdyttävän mielenkiintoinen. Astuvathan kunnallisen päätöksenteon keskiöön aiemmin pitkälti vähäisempiin rooleihin jääneet politiikan osa-alueet (kulttuuri-, liikunta-, liikenne- ja ympäristöpolitiikka) aina keskeisten kasvatuksen, koulutuksen ja maankäytön kysymysten ohella.
Vaikka kuntapäättäjille on siis lähitulevaisuudessa tarjolla aiempaa vähemmän taloudellista valtaa kuntapalapelin kokoamiseksi, koen tilanteen kuitenkin kaikkien kunnallisten toimijoiden kannalta pikemminkin motivoivana kuin sote-jyrän murskaamalta.
Kun kohteena on ihmisen koko elämänkaari ja psykofyysinen hyvinvointi, monia vihreille ensisijaisia asioita, kuten luontoa ja kulttuuria, on tulevaisuudessa arvotettava niille kuuluvan kiistämättömän itseisarvon lisäksi myös osana kuntalaisen tervettä elämää. Muita tärkeitä linjanvetoja tullaan kunnissa pakostakin tekemään mm. välttämättömien liikenneratkaisujen sekä voimakkaasti muuttuvan ikärakenteen ja huoltosuhteen myötä. Autottoman liikkumisen mahdollisuuksien edistäminen sekä erilaisten yhteisasumiskokeilujen toteuttaminen ovat epäilemättä esimerkkejä huomisen suunnasta useissa kunnissa.
Maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeen olemme kaikki, niin kuntalaiset kuin tulevat kuntapäättäjät, uuden edessä. Porin kaupungilla on viime vuonna hyväksytty kunnianhimoinen hyvinvointiohjelma seuraavalle kymmenelle vuodelle. Ohjelman toteuttaminen paperilta käytäntöön on näiden lähitulevaisuuden suurten muutosten yhteydessä entistä tärkeämpää. Tulevaisuuteen kannattaa suuntautua kasvot edellä, mieluummin hieman etukenossa.
Heikki Erkinaro on kirjastonhoitajan ja biologin töitä tekevä perheenisä, jota liikuttavat vapaa-ajalla mehiläiset, kulttuuri sekä pallopelit.