Kompostointi, luomu, kierrättäminen, kirpputorit, kasvissyönti, eläinten oikeudet, suvaitsevaisuus ja susien suojelu herättävät enimmäkseen myönteisiä ajatuksia.
Kuitenkin jotkut yrittävät lyödä otsaasi viherpiipertäjän leiman, jos puhut näistä asioista.
Minäkin olen varmasti jonkun mielestä äärisuojelija, suvakki, ituhippi ja kettutyttö, sillä jopa vihreiden puheenjohtajaa on sanottu viherpiiperöksi. Olen myös saanut kuulla, että vihreät on puolue, joka pitäisi laissa kieltää, sillä ne pilaavat kaiken. Tämän sanonut henkilö oli niin kiukkuinen, etten uskaltanut kysyä perusteluja väitteelleen.
Mietin mistä tämä viha maailmanparantajia kohtaan kumpuaa?
Onko kyseessä kyynisyys? Uskonpuute siihen, että asioita voisi muuttaa paremmaksi. Vai kalvaako henkilöä kenties syyllisyys siitä, ettei itse ole valmis tekemään mitään asioiden paremmaksi muuttamiseksi?
En ole keksinyt vastausta. Kertokaa jos tiedätte.
Selvää on ainakin se, että ivaaminen kertoo enemmän ivaajasta itsestään kuin ivan kohteesta. Mikä on suvakki viherpiipertäjän vastakohta? Suvaitsematon luonnontuhoaja? Haluaako joku oikeasti olla sellainen?
Sini Solala on neljän lapsen äiti. Koulutukseltaan hän on ylioppilas, eläintenhoitaja ja luontokartoittaja. Tärkeitä asioita Sinille ovat aina olleet luonto ja eläimet. Sini ajaa Porissa myös lapsiperheiden ja heikompiosaisten asiaa.