Mielipidekirjoitus – (Satakunnan Kansa 21.7.2013, lyhennettynä otsikolla ”Tuulivoiman vastustajille”)
Tämänkin lehden palstoilla on ollut vähän väliä mielipidekirjoituksia ja haastatteluja tuulivoimaloista monesti sisältäen ajatuksen hyväksyttävästä ratkaisusta, kunhan sitä ei rakenneta minua lähelle. Arvostelu on tervetullutta kunhan perustelut eivät olisi osittain virheellisiä ja tietämättömyyteen perustuvia. Ne voivat johtaa lukijoita harhaan, ja siksi muutama näkemys olleisiin teksteihin.
Valtiovallan päätöksellä tuulivoimaa lisätään maassamme monikymmenkertaiseksi. Parissa tekstissä on todettu tuulivoimaloiden olevan tarpeettomia, ”koska Olkiluodon ydinsähkö riittää jo koko Satakunnan tarpeisiin”. Sähkö toki kuitenkin syötetään valtakunnan verkkoon. Myöskään paikkakunnan tuulivoimaloiden tuottama sähkö ei jää mitenkään paikkakunnan omaan käyttöön.
Jokin aika sitten eräs kirjoittaja esitti tuulivoimaloiden synnyttävän terveydellisiä ongelmia sekä mahdollisen voimalan purkamisen aiheuttavan lisää päästöjä. Mitä terveydellnen ongelma voisi olla, se on jäänyt hämäräksi. Sen sijaan nykyisistä voimaloista niiden vanhentuessa voidaan käyttää uudelleen muodossa tai toisessa yli 90 prosenttia. Tarvittaessa koko laitos voidaan myös siirtää toiseen paikkaan. Mikäpä muu energiaa tuottava laitos vanhennuttuaan olisi yhtä taloudellinen elinkaarensa lopussa!
Eräässä artikkelissa haastateltava ilmaisi tyytymättömyytensä ja pahoittelunsa ettei hän itse hyödy mitään noista ”myllyistä”. Tämä ”minulle-kaikki-heti” ilmiö näkyy tänään toki monessa eri muodossa. Hän ei liene ajatellut voimaloista kunnalle tulevaa kiinteistöveroa, joka kohentaa pienen kunnan taloutta merkittävästi. Näin tuulivoimalat koituvat jokaisen kuntalaisen hyödyksi. Lisäksi jokainen maanomistaja tekee vuosittain hyvän tilin vuokraamastaan maapalasesta.
Mielestäni on yksi vastustava mielipide jota ei voi kumota. Jos katsoja näkee voimalan juuri hänen maisemansa pilaajana, niin asia varmaan on näin. Hän ei tietenkään halua huomata ja arvostella kymmenien tuhansien kesämökkien silpomaa järvi-tai merimaisemaa , jossa vielä saunarakennukset ulottuvat rantaan asti. Hän ei kuule kotirannan ohitse kiitävää katkua päästävää moottorivenettä, mutta hän kuulee kilometrin etäisyydellä pyörähtelevän tuulivoimalan siipien kuiskauksen. Tämä on hänen ”kulttuurimaisemaansa”, jota hän rakastaa. Liian kaukana hänen ajatusmaailmastaan on puhdas päästeetön energia, jota tuo kolmisarvinen hirviö horisontissa hänen lapsilleen tuottaa.
Tapio Meri
PJ, Porin seudun Vihreät ry