Mielipidekirjoitus – (Satakunnan Kansa 20.7.2013)
Olen huolestunut siitä, että lapset eivät enää nykyisin leiki ulkona yhdessä kuten ennen. Lapsuudessani päivät pitkät painoimme pitkin pihoja ja pientareita naapuruston eri-ikäisten lasten kanssa. Kirkonrotta, kymmenen tikkua laudalla, maa-meri-laiva, poliisit ja rosvot. Muistatko miten hauskaa? Hyvä, jos joskus ehdimme kotiin syömään.
Pihapeleissä lapsi saa luonnollista liikuntaa, jota asiantuntijoiden mukaan tulisi olla jopa kolme neljä tuntia päivässä. Liikunnan raittiissa ilmassa on todettu myös edistävän oppimista. Leikkien kautta lapsi oppii tärkeitä sosiaalisia taitoja. Peleissä oppii toimimaan yhteisten sopimusten mukaan, ottamaan toisia huomioon, neuvottelutaitoja jne. eli yleishyödyllisiä elämässä tarvittavia taitoja.
Kasvatusalan ammattilaiset päiväkodeissa, kouluissa, järjestöissä ja seurakunnissa tekevät arvokasta työtä perinneleikkien opin siirtämiseksi lapsillemme. Meidän aikuisten tehtävä on laittaa lapsen tietokone kiinni ja työntää lapsi ulos temmeltämään. Pitkään istuminenhan on haitallista kropalle ja liiallinen tietokoneen käyttö taasen voi aiheuttaa masennusta. Päättäjien tehtävä on taata lapsille kotien lähelle riittävästi leikkipaikkoja, puistoja ja lähimetsiä leikkimispaikoiksi. Jos me aikuiset emme toimi, niin meillä tikittää kansanterveydellinen aikapommi sekä fyysisen että psyykkisen terveyden suhteen. Toivottavasti useampi lapsi löytää leikkimisen riemun vielä tänäkin kesänä!
Maarit Rintala
Porin seudun Vihreiden vpj.