Eurooppa tuhoutuu kuluttamisen, ostamisen ja myymisen kulttuuriin, jolla ei ole moraalia (Alexander Sokurow)
Olemmeko mekin mukana venäläisen elokuvaohjaajan ennustaessa synkin sanoin tulevaisuuttamme? Sokurow puhuu Euroopan asukkaista sohvakoirina jotka vain odottavat rapsutusta. Samaa teemaa sivuaa oma maestromme Aki Kaurismäki todetessaan ihmiskunnan loputtoman ahneuden seurauksena taistelevan olemassaolostaan ja samalla puhuessaan jatkuvasta taloudellisesta kasvusta. Kaurismäen sanat kertovat yhtälöstä joka ei voi koskaan toteutua.
Kuluttaminen se eri muodoissa on jo muodostunut kulttuuriksi jossa hyväksyntää ja hetkellistä tyydytystä haetaan eräänlaisena elämänmuotona. Pidetään itsestään selvänä, että taloudellinen kasvu on jonkinlainen tie kohti onnellisuutta. Kauanko tätä jatkuisi, ikuisestiko?
Mittaamme hyvinvointiamme vuodesta toiseen taloutta varten kehitetyillä mittareilla. Tuijotamme bruttokansantuotteen vuotuisiin prosenttilukuihin uskoen sen nousuun myös ensi vuonna. Tilastot kertovat kuitenkin ettei tämä mittari osoita kansan keskuudessa lisäävän tyytyväisyyttämme. Onnellisuutta sillä ei saavuteta. Olisiko syytä muuttaa elämäntapaamme vapaaehtoisesti eikä odottaa hetkeä kun se tulee tapahtumaan pakon sanelemana ympäristömme niin määrätessä? Kulutammehan jo nyt kolmanneksen enemmän kuin mitä maapallon resurssit antaisivat myöden.
Uskomusta jatkuvasta taloudellisesta kasvusta yritetään todistaa teknisen kasvun ja uusien innovaatioiden varjolla. Kuitenkin kulutushysteria on niin voimakkaana ohjaamassa päivittäistä toimintaamme, ettemme ennätä uusien tekniikoiden kanssa samaan vauhtiin. Päinvastainen uskomus johtaa suurempaan kulutukseen ja sen myötä luonnonvarojen nopeaan kuihtumiseen. Myös uudet innovaatiot saattavat omalta osaltaan tuhota maapalloa. Maailman hiilidioksidipäästöt lisääntyvät kaikista ponnistuksista huolimatta, vaikka ”uudet” tekniikat (esim. aurinkokeräimet, tuulivoima, bioenergia, maalämpö) kehittyvät ollen myös edullisempia tulevaisuudessa. Kehitysmaat ovat oikeutettuja nostamaan elintasoaan; Kiina ja Intia autoistuvat hurjaa vauhtia. Näissä maissa odottaa neljä miljardia ihmistä jääkaappia, sähkövalaistusta, leveämpää leipää länsimaan kulutustavaroiden lisäksi.
Uusien kuluttajille kehitetyille ”välttämättömille” kulutustavaroille suunnataan markkinoiden kautta mainontaa, mikä keskittyy ylistämään piilokeinoin materialistisia arvoja. Osansa mainonta syöttää lapsille, tällöin jo pienestä pitäen saadaan osa suunnattua suoraan tuleville kuluttajille. Näin saadaan jo aikaisin ”minulle myös heti” – ajattelu ohjaamaan ihmisten toimintaa tavaravirroissa ja vielä kateuden pakottaessa ostamaan lisää turhuuksia ” koska naapurillakin on”. Lopputuloksena on tarpeettomien hankintojen saastuttava jätevirta.
Häviäjänä tässä jätetuotannossa on ympäristömme. Ekologinen katastrofi lähestyy nopeammin kulutuksen lisääntyessä. Ilmastonmuutos on tästä selvä varoitus. Viime päivinä lehtien otsikot ovat kertoneet milloin Kiinan valtavista tulvista, milloin kuivuuden tappamista viljelmistä tai vaikkapa Euroopan ja Siperian ennätyslämpötiloista. Ehkäpä ilmastokriisin myötä ihmiset tajuavat että aineellista hyvinvointia tavoitteleva ja omahyväinen elämäntapa maapallon ja ympäristön kustannuksella ei voi olla oikein Emme tule selviytymään ilman oleellista muutosta kulutustottumuksillemme
Mitäpä siis tehdä, jotta edessä häämöttävä ekologinen tuho voitaisiin välttää? Yksi tapa voi olla kirjoittaa professori Kasserin ehdottaman uuden kertomuksen siitä mitä on olla sivistynyt ihminen. Kertomuksen tulisi olla eräänlainen hitaasti uudistuvan elämäntavan käsikirja, jossa painotetaan ihmisten kasvua ja toisistaan välittämistä. Itsekkyyden tulee väistyä ja meidän tulisi auttaa toisiaan. Kaikkiaan kyseessä on sisäisten arvojen ja tavoitteiden muuttaminen pois materialistisesta ajattelusta. Sen tulisi ohjata meitä yhdistämään ympäristön tilaa ja omaa hyvinvointiamme.
Onko enää mahdollista muuttaa omia mieltymyksiämme ja jarruttaa nykyistä vauhtia? Tänään jo puhutaan yleisemmin hitaammasta elämänmuodosta. Siirrytään nykyisestä tietoyhteiskunnasta kohti eettistä ja ekologista elämysyhteiskuntaa. Muuttamalla arvomaailmaansa se on mahdollista!
Tapio Meri