Heikki Rantala

Kolumni, Satakunnan Kansa 30.12.2009

 

Sain puolivahingossa omakohtaisen kokemuksen Suomen taloushistoriasta.

Kuulin joitakin vuosia sitten tarinan eräästä 1800-luvun loppupuolella lapsena kuolleesta sukulaisesta. Tämä oli katsellut tuvan ikkunasta Suomussalmen Kiantajärveä ja puhunut jotakin järvestä ja vedestä.

Lapsi oli kadonnut. Tämän puheiden perusteella lasta oli lähdetty jäljittämään Kiantajärven suunnasta. Hänet löydettiin järvestä hukkuneena.

Kiipesin tarinan innoittamana kyseisen talon kivijalan päälle katselemaan, millaista maisemaa 1800-luvun lapsi oli katsellut.

Talosta ei ole jäljellä kuin kivijalka eikä siinäkään ollut juuri kiipeämistä. Talvisodassa talo selvisi poltetun maan taktiikkaa käyttäneistä suomalaisista sekä Juntusrannan ja Raatteen tien kautta Suomeen hyökänneistä neuvostodivisioonista. Lapin sodassa sen polttivat saksalaiset.

Talon paikalta avautuva maisema ylsi muutaman metrin päähän läpitunkemattomaan pusikkoon.

Jos kyseiseltä paikalta on näkynyt reilun puolen kilometrin päässä oleva Kiantajärvi, ei talon ja järven välissä ole voinut olla metsää.

Käynnistin pienimuotoisen Suomussalmen taloushistoriaa käsittelevän tutkimuksen: etsin kotiarkistosta Maanmittauslaitoksen kartan. Kartta vahvisti sen, minkä olin aavistanut.

Laskin kartasta, että talon paikalta puolen kilometrin säteellä on yhdeksän tervahautaa. Niiden suuri määrä yllätti. Pari niistä tunsin entuudestaan maastossa liikkumisen perusteella.

Metsästä on haettu riistaa, marjoja, poltto- ja rakennuspuita. Metsiä on kaskettu pelloiksi. 1800-luvulla metsiä poltettiin tervaksi. 1900-luvulla metsät on parturoitu sahoihin ja sellutehtaisiin.

Luin joulun alla tuoreen työ- ja elinkeinoministeriön teettämän selvityksen Kohti hybriditalouden haastetta – Keskustelua luovasta taloudesta Suomessa. Saara L. Taalas Turun kauppakorkeakoulusta on selvittänyt työministeri Anni Sinnemäen (vihr.) toimesta luovan talouden kehittämistä Suomessa.

Hybriditalous tarkoittaa sekataloutta. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa sekatalous tarkoitti tulon hankkimista useista eri lähteistä, esimerkiksi maanviljelystä, metsästyksestä ja palkkaa vastaan tehtävästä metsätyöstä.

Hybriditalous on sekatalouden uusi muoto. Hybriditalous tarkoittaa monimuotoista freelance-, portfolio- ja osa-aikayrittäjyyttä. Moninaisten ja osin ulkomaisten tulonlähteiden varassa elävien ihmisten määrä on kasvussa.

Taalaksen mukaan luova hybriditalous haastaa perinteisiä käsityksiä omistajuudesta ja työn organisoimisen tavoista. Tällaisia haasteita ovat esimerkiksi yhteistuotantojen (co-creations), vertaisverkostojen ja innovaatiotoiminnan alueet, joissa tuottaminen ja kuluttaminen tapahtuvat osin samoissa verkostoissa.

Tulevaisuuden nousevia ilmiöitä ovat yhteisölliset organisoitumisen tavat ja verkostot, eettiset yhdessä luomisen periaatteet sekä voimakas suuntautuminen tulevaisuuteen ja sen tuomiin haasteisiin.

Jos hybriditalousselvityksen sanoma pitää tiivistää muutamaan sanaan, se voisi kuulua seuraavasti: tulevaisuudessa on yhä suurempi merkitys sillä, miten tehdään, kuin sillä, mitä tehdään.

Taalaksen visio on 2000-luvun versio 1800-luvun omavaraisesta kyläyhteisöstä.

On mielenkiintoista nähdä, mikä tai mitkä ovat ne uudet toimialat, jotka Suomeen syntyvät seuraavan noususuhdanteen aikana. Onko meillä vuonna 2020 lainsäädäntö, joka mahdollistaa joustavamman liikkumisen opiskelun, palkkatyön ja yrittäjyyden välillä?

Tänä päivänä Suomussalmen metsä on taas hakattu. Kiantajärvi näkyy jälleen vanhan talon paikalta.

Metsälle on aina löytynyt käyttöä. Metsä kasvaa taas uudelleen. Mitähän käyttöä seuraava sukupolvi mahtaa metsälle keksiä?

Hyvää uutta vuotta. Katsokaa tulevaisuuteen.