Tapio Meri
Mielipidekirjoitus, Satakunnan Kansa 18.10.2009
Pääkirjoituksen otsake (SK 16.10.) ”hiili ydinvoiman vaihtoehto” valoi uskoa että lehden ydinvoimaa suosiva kanta olisi vaihtumassa. Vaikka otsikon mukainen siirto ydinvoimasta hiileen olisikin siirtymistä ojasta allikkoon, herätti se uskomusta muutokseen. Paluu ydinvoiman ylistykseen tapahtui kuitenkin nopeasti ja kuluneet fraasit ydinvoiman lisärakentamisen tarpeellisuudesta korostuivat pääkirjoituksen loppuosassa. Hirtehishuumoria lehti viljelee ehdottaessaan Olkiluodon 3 ja 4 reaktorin yhtäaikaista rakentamista uuden reaktorin aloitustyö kun yleensä vie vuosikausia. Kukapa silti tietää minä vuonna kolmas reaktori on valmis…
Hiilidioksidin poistaminen hiilivoimaloiden savukaasuista olisi toki mainio este ilmaston lämpenemistä vastaan. Lehti itsekin ottaa kantaa siihen liittyvään yhteen ongelmaan eli voidaanko vapautettu hiilidioksidi tosiaan turvallisesti varastoida ja kuljettaa öljynporauksessa syntyneisiin taskuihin. Omalaatuiselta silti tuntuu väite sen säilyvyydestä verrattuna käytettyyn ydinpolttoaineeseen. Kummankaan turvallisesta säilönnästä kun ei ole kuin teoreettisia arvioita.
Lehti esittää epäilynsä kannattaako perusvoimaa Suomessa rakentaa hiilen varaan. Samaa mieltä olevan on helppo todeta myös että Tahkoluodon sataman pitää saada tuottonsa ennen pitkää muusta kuin hiilen tuonnista. Myöskään ei ole vielä varmaa rakennetaanko uusi tehdas Tahkoluotoon. Useat suuryritykset kilpailevat EU:n tulevasta taloudellisesta avusta ja vielä on auki ketkä rahoituspaketin saavat.
Viime viikolla Valtioneuvoston linjauksista energiansäästöön todettiin hiilivoimaloiden (toivottavasti myös turvevoimaloiden!) toiminnan aikanaan loppuvan, jos hiilidioksidin talteenottoa ei ole järjestetty. Tätä taustaa vasten pahimmat saastuttajat maastamme katoavat, ja ehkäpä SK:n pääkirjoitussivulla yhtenä päivänä ovat aiheena uusiutuva energia ja sen tuomat turvalliset mahdollisuudet.