Timo Aro
Yliöartikkeli, Satakunnan Kansa 28.6.2009
Satakunta on murentunut reunoiltaan vuosikymmeniä. Supistuminen jatkuu edelleen, kunta kunnalta, päätös päätökseltä. Heikkenemistä on vauhdittanut aitojen yhteisten tavoitteiden puuttuminen ja krooninen eripuraisuus. Satakunnasta ei tule millään ilveellä enää yhtenäistä ja eheää aluetta. Vaihtoehdot ovat jatkaa nykyistä hidasta ja repivää maakunnallisen näivettymisen tietä tai keskittyä uuden ja paremman Satakunnan luomiseen. Uusi alku voisi liittyä esimerkiksi vahvojen ja yhtenäisten kaupunkiseutujen luomiseen.
Kohtalonkysymykset
Satakunnan kannalta avainkysymys ei ole se, säilyykö nykyinen maakunta itsenäisenä hallinnollisena alueena vai ei. Kohtalonkysymys on se, kuinka nopeasti Porin ja Rauman kaupunkiseudut muodostavat yhtenäisen toiminnallisen kokonaisuuden ja mikä tulee olemaan niiden asema suhteessa kansallisiin osaamis- ja innovaatiokeskittymiin. Kaupunkiseudun syntyminen edellyttää nykyisten henkisten umpisolmujen purkamista. Esimerkiksi ”paha-Pori” versus muu maakunta -asenteet täytyy rohkeasti uskaltaa unohtaa.
Kaupunkiseutujen Satakunta
Ideaalitilanteessa vuonna 201x Porin kaupunkiseutu koostuisi nykyisestä Porin ja Pohjois-Satakunnan seutukunnasta ja Rauman kaupunkiseutu nykyisestä Rauman seutukunnasta. Kuinka kävisi Pohjois- ja Kaakkois-Satakunnan? Oletettavasti osa suuntautuisi toisaalle, mutta jäljelle jäävä ydinjoukko muodostaisi nykyistä yhtenäisemmän ja toimivamman kokonaisuuden. Mielestäni tavoite ei voi olla muu kuin yli 100 000 asukkaan Porin kaupunkiseutu ja 60 000-70 000 asukkaan Rauman kaupunkiseutu.
Suuruuden ekonomia ei ole itseisarvo, mutta se jos mikä loisi nykyisessä tilanteessa aitoa kasvudynamiikkaa laajemmalle alueelle. Porin ja Rauman kaupunkiseuduista saadaan paras teho irti korostamalla niiden itsenäisyyttä, luontaisia vahvuuksia ja paikallisia erityispiirteitä saati pakottamalla ne keinotekoiseen ”maakunnalliseen yhteistyöhön”. Porin kaupunkiseutu voisi suuntautua jatkossa nykyistä enemmän Pirkanmaalle ja Rauman seutu Varsinais-Suomeen keinotekoisten hallinnollisten rajojen poistuttua.
Vahvistaa hyvän kierrettä
Porin ja Rauman kaupunkiseutujen funktio olisi vahvistaa hyvän kierrettä eli kasvun leviämistä ympäristöään laajemmalle. Idea on yksinkertainen: kun ydin menestyy, ympäröivä alue ja yhteistyökumppanit menestyvät. Jos ydin ei menesty, kukaan ei menesty. Sama pätee yhteistyöhön: yhteistyötä tekevät keskenään ne, jotka ovat siihen valmiita. Ne, jotka eivät ole siihen valmiita, jäävät ulkopuolelle, hakeutuvat muualle tai yrittävät jatkaa itsenäisinä.
Tämä tie on täynnä sisäsyntyisiä esteitä, mutta se voisi olla riittävän radikaali, rohkea ja ennakkoluuloton edelläkävijäalueen ratkaisu. Kahden vahvan ja itsellisen kaupunkiseudun kokonaisuus olisi uuden Satakunnan ydin ja loisi itsessään ympäristöön tulevaisuususkoa.
Perustelen maakuntalähtöisyyden hylkäämistä sillä, että 2000-luvun aluekehitykseen liittyvät tutkimukset antavat vahvoja viitteitä käynnissä olevasta alue- ja yhdyskuntarakenteen muutoksesta. Aluekehityksen iso kuva rakentuu kolmen kehityspiirteen kautta.
Aluekehityksen trendit
Ensimmäiseksi, suurten kaupunkiseutujen painoarvo kasvaa. Toiseksi, keskittymiskehitys kiihtyy: asukkaat, elinkeinoelämä, osaaminen, innovaatiot, talouden arvonlisäys jne. keskittyvät keskuksiin ja niiden kehyskuntiin. Kolmanneksi, osaamis- ja innovaatiovetoinen talous tulee olemaan ratkaiseva menestystekijä. Siirtymä hyvinvointiyhteiskunnasta kilpailuyhteiskuntaan nopeuttaa kehitystä. Kaikki alueet joutuvat vastaamaan globaalin kilpailun haasteisiin riippumatta historiasta, maantieteellisestä sijainnista tai koosta.
Suomeen näyttää muodostuvan 5-7 osaamis- ja innovaatiokeskittymää sekä joukko pienempiä ns. satelliitti- tai minikeskittymiä. Keskittymä tarkoittaa väestön, tuotannon, työpaikkojen, osaamisen ja innovaatioiden solmukohtaa. Minikeskittymät ovat luonteeltaan eräänlaisia osaamispisteitä, joiden menestyminen tai menestymättömyys perustuu siihen, millaiset verkostot, yhteydet, ohjelmat, sopimukset, koalitiot ja konsortiot ne onnistuvat luomaan suhteessa keskuksiin. Keskittymien välille muodostuu nauhamaisia kehitysaluekäytäviä. Ne ovat eräänlainen kimppu näkymättömiä verkostoja ja yhteyksiä solmukohtien välillä.
Tapahtuu jatkossa mitä tahansa, on hyvä muistaa, ettei historiallisen Satakunnan henki, luonteenlaatu ja identiteetti katoa mihinkään muutos- ja murrospyörteessä. Satakunnan ja satakuntalaisuuden henki säilyy väkevänä riippumatta missä hallinnolliset rajat kulloinkin sattuvat kulkemaan.