SK 5.8. julkaisi vertailun eri kulkuneuvojen tarvitsemasta ajasta ja kustannuksista matkalla Porista Helsinkiin. Kuten aivan liian monessa muussakin asiassa pääosaa näyttelevät vain raha ja ainainen kiire. Asiaa voitane tarkastella myös ”terveellisemmällä” tavalla.
Suomen Kuntaliitto on käynnistänyt 16.3.2010 kaksivuotisen kehittämishankkeen ’Kokonaisuuden hallinta ja ilmastonmuutos kunnan päätöksenteossa’, jossa Pori on mukana. Ideana on vähentää päästöjä luomalla toimintamalleja, joilla ilmastonmuutosta voitaisiin hillitä. Teemoina ovat mm. energiantuotanto ja – säästö sekä liikenne ja rakentaminen. Mitenkä tähän kokonaisuuteen sitten istuvat vaikkapa matkat Porista Helsinkiin?
Kun asetetaan rinnan eri liikennevälineiden aiheuttamiin CO2-päästöihin (juna, linja-auto, oma auto, taksi ja lentokone) saadaan yhden matkustajan aiheuttamat päästöt seuraavasti:
- Juna 3,6 kg (laskettu Intercity-juna, sähkö VR:n nykyisin käyttämää vihreää sähköä)
- Linja-auto 12 kg CO2 (laskettu 12 matkustajan mukanaolo koko matkan)
- Oma auto 39,1 kg (laskettu kuten taksi)
- Taksi 39.1 kg /79,2kg) (jälkimäinen luku, koska taksin pitää tulla takaisin ”tyhjänä”)
- Lentokone 44,4 kg (laskettu potkuriturbiini ATR-kone ja taksi Seutula-keskusta)
Edellä olevat luvut ovat riittävän tarkkoja kertomaan lentoliikenteen saastuttavuudesta ja sähköjunan lähes täysin puhtaasta vaihtoehdosta. Kuitenkin ajallisesti (SK:n mukaan) lentomatkustaja ”voittaa” vain yhden matkan ajassa (juna 210 min ja lento + taksi 105 min). Menisikö puolet ajasta “hukkaan” junalla matkustettaessa? Tänä päivänä junassa on yhä useammalla matkustajalla mukanaan tietokone ja lähes kaikilla ainakin matkapuhelin. Näin VR tarjoaa junalipun hinnalla myös ”toimistohuoneen”. Mikä mainio mahdollisuus työskennellä vielä (valitettavasti!) melko tyhjissä vaunuissa. Isommalle joukolle voi varata konferenssivaunun kokouspaikaksi tai järjestää myynninedistämistilaisuuden näyttelyvaunussa.
SK:ssa (4.8.)Fiblon Oy:n tj. Pekka Ekberg valitti myyntimiestensä ja omaa tuskaansa jos ei pääse samana päivänä takaisin Poriin käytyään ”Euroopassa”, niin kuin hän sanoo. Samalla hän tyrmää videoneuvottelumahdollisuuden kun ”tietokone vääristää lautasliinojen värin kaupat, jota käydään kahden kesken kahvikupin ääressä”.
Myönnän toki kokemuksesta, että myyntityö vaatii henkilökohtaisia suhteita. Kuitenkin ympäristöstään välittävä yritys pystyy löytämään pätevää vientihenkilöstöä, joka on valmis matkaamaan Eurooppaan vaikkapa maanantaina ja takaisin perjantaina. Hyvin järjestetty organisaatio mitoittaa kahvinjuojansa käyntimäärät siten että tärkeimmät asiakkaat saavat kahvinsa ja yritys tarvitsemansa tilaukset. Samalla yritys säästää rahaa ja ympäristöä vähentämällä reippaasti jatkuvaa lentämistä. Ai niin, miten kävikään myyntimiesten, bisnesihmisten ja kaiken maailman kokousneuvottelijoiden matkat, kun tuhka esti lennot? Ehkäpä muutkin kulkuneuvot kelpasivat vielä ilmastoa säästäen.
Tapio Meri vihr.
Pori