Julkaistu (Uusi Rauma, 6.3.2010):
Oheinen otsake pysäytti lukijan valtakunnan päälehden vieraskynäpalstalla lukemaan artikkelin tarkemmin. Sen laatijaksi osoittautui saksalainen lääketieteellisen fysiikan tohtori Inge Schmitz-Feuerhake. Artikkelin ingressissä todetaan: ”Kaikkia Saksan ydinvoimaloita koskenut lasten syöpätutkimus osoitti syöpätapausten lisääntyneen voimaloiden ympäristössä järjestelmällisesti.” Mitään muuta syytä kun ei ole pystytty näyttämään lasten lisääntyvään leukemiaan ydinvoimaloiden läheisyydessä kuin radioaktiiviset päästöt.
STUK (Säteilyturvakeskus) on teettänyt tutkimuksen maamme ydinvoimalapaikkakunnilla leukemian esiintymisestä lapsilla eikä eroa ole havaittu verrattuna keskimääräiseen sairastumiseen muilla paikkakunnilla. Ero Saksan tutkimuksiin saattaa johtua harvemmasta ja vähäisemmästä asutuksesta maassamme ja on siksi aiheuttanut kritiikkiä artikkelin kirjoittajaa kohtaan.
Suomalainen tutkimus toteaakin, että lasten leukemiatapaukset suojavyöhykkeellä maassamme eivät ole todennäköisesti säteilyn aiheuttamia. Tätä siis perustellaan maamme harvalla asutuksella, jolloin selvää vertailua ei voida niihin maihin, joissa ydinvoimaloiden lähellä asuu paljon ihmisiä.
Syöpätapausten ja virallisten säteilyannosten välinen näennäinen ristiriita voi johtua monistakin syistä. Huomattavaa on, että mittaustulokset luontoon karanneista päästöistä mm. jäähdytysvesinä ja piippujen päästöinä saadaan ydinvoimaa tuottavilta laitoksilta. Saasteiden siirtyminen vähitellen elintarvikkeisiin voi kulkea vaikkapa ketjuna ruoho-lehmä-maito-elintarvike ja me. Epäilyä ei tietenkään voi olla siitä, ettei radioaktiivinen säteily olisi Suomessa yhtä vaarallista kuin Saksassakin.
 |
Esa Rintala |
 |
Tapio Meri |