Heikki Rantala
tutkija, heikki.rantala@dnainternet.net
Kolumni, Satakunnan Kansa 27.1.2010
Eräs Iltalehden (13.1.) kolumnisti esitti analyysin erään oman käden kautta kuolleen entisen kansanedustajan edustamasta roolimallista. Syntyi ennen kuulemattoman kovaääninen parku.
Viime lauantaina 23.1. Helsingin Sanomien nettisivujen ylivoimaisesti suosituin uutishaku oli Kaarina Hazard. Vertailun vuoksi mainittakoon, että samaan aikaan uutishauilla mitattuna Miss Suomen media-arvo oli korkeampi kuin Haitin maanjäristys tai Hornetin maahansyöksy Juupajoella.
Uutishakuvertauksen tarkoitus ei ole vähätellä ketään tai mitään. On inhimillistä etsiä viihdettä ikävien uutisten sijaan ja suhtautua asioihin tunteella.
Oma tunnereaktioni Haitin maanjäristyksestä kuulostaa sivullisesta varmasti kummalliselta: maanjäristys pilasi hyvän musiikin.
Eräs lempikappaleeni on Carole Kingin ikivanha hitti I Feel The Earth Move. Rakastumisen tunnetta maanjäristykseen vertaava kielikuva muuttuu irvokkaaksi, jos se liitetään maanjäristyksen uhreihin.
Mikä on lopulta uutisten ja viihteen ero?
Filosofi Tuomas Nevanlinna esitti kolumnissaan (HS 13.1.), että uutisten ja viihteen ero on vain se, että viihdejuorut antavat tilaa pikkujulkkiksille. Uutisiin nousevat ainoastaan ”isot starat”.
Nevanlinnan mukaan uutiset vakuuttavat meidät siitä, ettei mitään ole tapahtunut. Katastrofi on katastrofi, mutta uutinen katastrofista on vain osa aikaansa seuraavan ihmisen päiväjärjestystä. Kello 20.30 uutiset tulevat kello 20.30, joten maailmassa vallitsee järjestys.
Nevanlinna ei kehota olemaan seuraamatta uutisia. Hän neuvoo lukemaan aamuisin runoja, koska runot sopivat uutisia paremmin unen ja valveen väliseen heräämisen tilaan. Runojen lukeminen pitää yllä unimaailman luovuutta.
Uutiset ehtii lukemaan myöhemmin päivällä. Vaikka ruokatunnilla.
Oma reaktioni Nevanlinnan kehotukseen aamuisesta runojen lukemisesta kuulostaa sivullisesta varmasti kummalliselta: miksi lukea aamuisin runoja, kun aamuisin voi kirjoittaa itsekin?
Olen kaksi ja puoli vuotta harrastanut vapaata kirjoittamista. Kirjoitan joka aamu puoli tuntia ennen kuin otan vastaan mitään informaatiota mistään mediasta. Tällainen kirjoittaminen on vapaata tajunnanvirtaa eikä tekstiä ole tarkoitettu kenenkään toisen luettavaksi saati julkaistavaksi.
Millaista on vapaa ja luova kirjoittaminen? Se on vapaata ja luovaa. Jos päässä ei ole yhtään ajatusta, niin sitten voi kirjoittaa, että
nyt päässä ei ole yhtään ajatusta. Sääntöjä ei ole.
Tällaisella kirjoittamisella on kaksi tuntuvaa ja näkyvää vaikutusta. Ensinnäkin vapaa kirjoittaminen on mielen ”pesukone”. Mieltä painavista asioista ei tarvitse rähjätä lähimmäisilleen, koska niitä voi käsitellä ja jäsentää kirjoittamisen avulla.
Kirjoittaminen on käytännöllinen tapa paitsi luoda uusia maailmoja, myös jäsentää todellisuutta.
Toinen näkyvä vaikutus on, että päivästä poistuu kaikki turha kiire, hössötys ja poukkoilu. Työpäivään tulee kuin ihmeen kaupalla lisää aikaa, kun aamulla on uhrannut pari minuuttia sen jäsentämiseen, mitä päivän aikana kannattaa tehdä ja missä järjestyksessä.
Minusta on mielekkäämpää olla ennen kaikkea tietoinen omista tekemisistään kuin pohtia jonkin tärkeän tai törkeän julkimon tekemisiä. Julkkujen tekemiset ovat ainoastaan aihe kolumneihin.
Kolumnistin silmin reaktiot Kaarina Hazardin Ludvig Borga -kolumniin ovat kiinnostavia sen vuoksi, että olen joutunut punnitsemaan, kuinka pitkälle julkisissa sanomisissaan voi mennä. Olen nimittäin ajatellut terävöittää tyyliäni henkilöimällä ilmiöitä.
Käsi sydämelle, kumpi olisi kiinnostavampaa ja puhuttelevampaa luettavaa? Pohdinta yhteistoimintalaista kunnissa vai lista kaupunginvaltuuston vähämielisistä hyypiöistä?