Ikkunastani pilkottaa korttelin toisella puolella olevan ruotsinkielisen vanhainkodin tiilipäät ja vanhan osan aumakatto. Näen myös tontin puustoa ja lipputangon, siitä saan tiedon liputuspäivästä nostaessani aamulla rullaverhoa.
Vanhainkotia hallinnoiva Svenska Kulturfonden i Björneborg on tehnyt päätöksen purkaa 1970-luvulla rakennettu tiilirakennus uuden puukerrostalon tieltä. Arkkitehti Küttnerin suunnittelema talo on miellyttänyt silmääni, siinä on rakenteellisia ja esteettisiä arvoja, jotka poikkeavat edukseen ajanjakson muusta rakentamisesta.
Purku-uutinen (SK 8.12.) oli yllättävä ja sai minut miettimään millainen käyttöikä ja elinkaari uudemmilla rakennuksilla on. Purettava tiilirakennus on ollut käytössä vain 40 vuotta. Se on vähän kun vertaa kuudennen osan rakennuskannan ikää. Ihmettelen voiko rakennus olla niin käyttökelvoton, ettei sitä voi uudelleenkäyttää.
Tontilla oleva De gamlas hemin kaunis puurakennus on rakennettu 95 vuotta sitten, lähinaapurustossa olevat Nummiyhtiö ja Svensbergin ukkokoti ovat pitkälti yli satavuotiaita taloja. Näiden ja kuudennen osan muun vanhan kunnossapidetyn rakennuskannan käyttöikä näyttää jatkuvan edelleen. Ne edustavat rakentamisajattelua, jossa rakennus on tarkoitettu useille sukupolville, viimeistä käyttöpäivää ei annettu.
1970 -luvulla kerrostalorakentaminen oli suurisuuntaista. Teollisen rakentamisen elementtitalot ovatkin käyttöiältään vain 30-40 vuotta ja ovat nyt peruskorjaamisen tarpeessa. Talojen käyttöikä ja elinkaari pitenee luonnostaan tarvittavilla täysremonteilla ja huoltokorjauksilla. Rakennusten omistajien asenteella ja halukkuudella on tässä ratkaiseva merkitys.
Porissa hyvä esimerkki on Pormestarinluodon lähiö ja sen kerrostalojen saattaminen uuteen uskoon erilaisilla korjausratkaisuilla. Juuri valmistuneessa Riihikedon rakennusinventoinnissa luodaan yksityiskohtainen alueen luonnetta korostava kuva ja annetaan sopivia korjausvihjeitä alueen 1950-luvulla syntyneen alkuperäisyyden säilymiseksi.
Kaupunkirakentamisen sykli on muuttumassa nopeammaksi. Monipuolisen kaupunki-ilmeen säilymiseksi on vaalittava rakennuskannan ajallista kerroksellisuutta. Nyt näyttää että ylenpalttinen lasi- ja julkisivulevyjen yhtenäistävä käyttö keskustan rakennuksissa vihjaa lyhytaikaisuuteen ja kertakäyttöajatteluun.
De gamlas hemin tontille tuleva puukerrostalo muotoilee uudelleen korttelin ilmettä. Sen tuleva elinkaari on haasteellinen ja vastaa toivottavasti uudella tavalla kestävän kehityksen vaatimuksiin.