Heikki Rantala
Kolumni, Satakunnan Kansa 15.7.
Kävelin viime viikolla TE-toimistoon. Työkkärit ovat nykyään työ- ja elinkeinotoimistoja. Aikaisemmin ne olivat työvoimatoimistoja. Taloustaantuman myötä tämä asia on tullut tutuksi valitettavan monelle.
Ensimmäinen kohtaamiseni työvoimaneuvojan kanssa tapahtui marraskuussa 2003. Väitöskirja oli väitelty edellisenä vuonna. Työt Tampereen yliopistossa olivat jatkuneet lyhytkestoisten projektien parissa.
Loppuvuonna 2003 huomasin olevani vailla palkanmaksajaa. Minulla ei ollut varsinaisesti mitään tällaista asiantilaa vastaan. Väitöskirjan jälkeen energia ei riittänyt uusien hankkeiden suunnitteluun. Toisin sanoen: olin loman tarpeessa.
Minua odotti muutaman kuukauden jakso, jolloin jatkuva kiire ja aikapula vaihtui ajan runsaudeksi. Kohtasin minulle entuudestaan tuntemattoman ongelman: miten täyttää tyhjä tila, aikatyhjiö? Mitä oikein aion tänään tehdä?
TE-toimistossa minua perehdytettiin viikon ajan erään TE-toimiston toimintaan ja palveluihin. Seuraavaksi pitäisi nähdyn ja koetun perusteella miettiä uusia avauksia toiminnan kehittämiseksi.
Vinkki työnsä menettäneille: taantumasta huolimatta uusia työpaikkoja avautuu jatkuvasti. Luonnonlain mukaan nopeat syövät hitaat. Oma aktiivisuus on työn löytämisessä ratkaisevan tärkeää.
Työmarkkinoilla on mahdollista pysyä taantuman aikana, jos on valmis vähän matkustamaan ja kokeilemaan tehtäviä, jotka eivät täysin vastaa omaa koulutusta ja työhistoriaa.
Työuralla ei tarvitse pysytellä tarkoin rajatulla tontilla tai pyrkiä ylöspäin. Askeleet sivulle voivat avata uusia ja odottamattomia mahdollisuuksia.
Työn puuttuminen tarjoaa tilaisuuden miettiä työhön liittyvä arvoja ja tavoitteita. Suosittelen lamalukemiseksi kahta käytännönläheistä mutta hyvin erityyppistä kirjaa: Alexander von Schönburgin Tyylikkään köyhäilyn taitoa sekä Timothy Ferrissin 4 tunnin työviikkoa.
Alexander von Schönburg opettaa, että taloudellinen alamäki ei merkitse epätoivoa, vaan uutta tilaisuutta oman elämän todellisten arvojen määrittämiseen.
Von Schönburg kuuluu aatelissukuun, jolla on takanaan viisisataa vuotta köyhtymisen historiaa. Kartanot ovat jo sukupolvia sitten vaihtuneet kerrostaloasuntoihin.
Kovapalkkaisena journalistina työskennellyt von Schönburg oli rikastumassa, mutta koki omakohtaisesti äkillisen köyhtymisen, kun hänet irtisanottiin ”taloudellisista ja tuotannollisista syistä”.
Kirja opastaa kohti niukan arjen miellyttäväksi tekemistä, yksilöllistä onnea ja esteettistä mielihyvää. Tyylikäs köyhäilijä ei ota muiden elämäntyyliä omaksi mittapuukseen. Hyvinvointiin ei tarvita rahaa ja tavaraa, vaan tyylitajua.
Timothy Ferriss puolestaan opettaa, että ansaitsemisen ja runsaan vapaa-ajan välillä ei tarvitse tehdä valintaa. Molemmat voi saada yhtä aikaa.
Ferrissin opit voidaan tiivistää Oscar Wilden toteamukseen: ”Kaikki yleisesti suosittu on väärin.”
Toisaalta ei kannata muuttaa asiaa, joka on hyvin. Erilaisuus kannattaa vain, jos se on tehokkaampaa ja hauskempaa.
Ferriss neuvoo keskittymään sekä tuntiansioiden että vapaa-ajan maksimointiin. Tavoite on uusrikkaan tulot ja elämäntyyli neljän tunnin työllä viikossa. Tämä on mahdollista, kun irtaudutaan konventioista ja toteutetaan Ferrissin suunnittelema kolmiportainen ohjelma.
Ensimmäisellä tasolla työpäivästä ja elämästä ylipäänsä poistetaan kaikki “turha”, kuten uutisten seuraaminen. Toisella portaalla automatisoidaan päivittäistä elämää ulkoistamalla ja teettämällä töitä muilla. Lopuksi pyritään irtautumaan paikasta.
Ferriss toteutti itse omat neuvonsa. Kirja päättyy uusrikkaan Ferrissin kohtaamaan ongelmaan: miten täyttää tyhjä tila, aikatyhjiö. Mitä oikein aion tänään tehdä?