Tapio Meri
Mielipidekirjoitus, Merikarvia-lehti 14.7.
Sami Lahtinen (Merikarvia-lehti 9.7) toteaa Selkämeren kansallispuiston olevan uhan saaristokulttuurille. Kirjoituksesta sai sellaisen käsityksen, että mahdollista vesilintumetsästystä rajoitettaessa ulkosaaristossa saaristokulttuuri jotenkin kärsisi. Kukin käsittäköön kulttuurisanan niin kuin haluaa, mutta Lahtisen toteamusta “ulkosaariston merkittävimpänä jahtimuotona” tapahtuvaa syksyistä vesilinnustusta on suhteellisen vaikea liittää saaristokulttuuri-sanaan. Varsinkin tänä päivänä, kun jahtiväki on kotoisin aivan muualta kuin ulkosaaristosta.
Kirjoittaja nostaa esiin merkittävänä epäkohtana metsästystä koskevat suunnitelmat ja epäilee metsästyksen mahdollisen rajoituksen häiritsevän entistä enemmän myös mökkiasukkaita. Tämä siksi, koska vesilintujahti siirtyisi hänen mukaansa entistä lähemmäs mökkejä: laki kuitenkin määrittelee ampumisminimietäisyydet asunnoista.
Samassa yhteydessä selviää myös Lahtisen kirjoituksen perimmäinen syy. Kansallispuisto tarjoamalla yhä useammalle kansalaiselle mahdollisuuden oppia tuntemaan Selkämerta ja sen kaunista saaristoa, rajoitettaisiin tiettyjen metsästäjien syyshuvia ampua lintuja samaisessa ympäristössä.
Moni metsästäjä on eri yhteyksissä todennut että saalis ei ole pääasia, vaan luonnossa liikkuminen ja oleminen. Selkämeren luonto tarjoaa tähän erinomaiset mahdollisuudet laajenevan verkoston myötä myös metsästäjille. Jos jahtihalut nousevat liian voimakkaiksi, mikään ei estä aloittaa vaikkapa minkin ja supikoiran loukuttamista.