(Satakunnan Kansa, mielipide 3.6.2008)
Perusturvahankkeen osana on tarkoitus selvittää päivä-hoidon hallinnollista paikkaa. Säilyttääkö muiden sosiaali- ja perhepalveluiden yhteydessä vai siirtää koulutoimen alaisuuteen? Lait eivät velvoita muuttamaan mitään, mutta v.2007 alusta alkaen on mahdollista käyttää vapaasti mitä tahansa lautakuntajakoa päivähoidon hoitamisessa.
Vuoden 2007 alussa päivähoidon hallinto oli 87,5 % (351) sosiaalitoimen lautakunnalla ja 9,5 % (38) sivistystoimen lautakunnalla. Moni kunta miettii siirtoa sosiaalitoimesta sivistystoimeen.
Haluan kirjoittaa ajatuksiani lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja päivähoitopalveluita kolmella vuosikymmenellä käyttäneen äidin näkökulmasta.
Päivähoito on hoitoa, kasvatusta ja opetusta. Siinä yhdistyvät lapsen oikeus varhaiskasva-tukseen ja vanhempien oikeus saada lapselleen hoitopaikka.
Jotta erilaisten lasten ja perheiden tarpeet hoituvat, tulee tarjolla olla erilaisia palveluita – osa-aikaista, kokopäiväistä ja ympärivuorokautista, päiväkodissa, ryhmäperhepäivä-hoidossa, perhepäivähoidossa, leikkikenttätoiminnassa, avoimessa päiväkodissa sekä erilaiseen toimintaan erikoistuneita yksityisiä ja julkisia palveluja.
Perheillä tulee olla mahdollisuus käyttää joustavasti päivähoitopalveluja koko työssäkäyntialueella. Myös kotihoidontuki kuntalisällä tai ilman on osa päivähoitoa, vaikka ei pienuutensa vuoksi vielä ole kaikkien valittavissa.
Varhaiskasvatusta tapahtuu vuorovaikutuksessa lapsen eri elämänpiireissä. Ensisijainen vastuu ja oikeus siihen on vanhemmilla myös uuden lastensuojelulain mukaan. Sama laki velvoittaa myös yhteiskuntaa tarjoamaan riittävästi ja varhain tukea tähän työhön.
Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan tämän vuoden alussa. Siinä ehkäisevää lastensuojelua velvoitetaan tekemään kaikissa lapsia ja perheitä koskevissa palveluissa, siis myös päivähoidossa ja koulussa.
Pori on lain velvoittamana laatimassa lastensuojelusuunnitelmaa, johon tulee kirjata mm. missä, miten ja millä resursseilla lastensuojelun ennaltaehkäisevä työ toteutetaan.
Sitä toteutetaan laajassa lasta ja perhettä palvelevassa verkostossa. Yhteistyössä ovat osallisina kuntien sosiaali-, terveys- ja sivistystoimi sekä erilaiset lapsi- ja perhetyötä tekevät järjestöt, yhteisöt ja seurakunnat varhaiskasvatuspalveluineen. On tärkeätä saada lasten ja lapsiperheiden tukevat, ehkäisevät ja korjaavat palvelut nivottua yhdeksi kokonaisuudeksi, joilla on sama päämäärä, lapsen oikeus hyvään ja turvalliseen elämään. Oikea suunta olisi siis perhekeskukset tms. sateenvarjoverkostot, jotka kokoaisivat äitiys- ja lastenneuvolan, päivähoidon, sosiaalityön, terveydenhuollon, koulun, oppilashuollon sekä järjestöjen ja seurakuntien palvelut toteuttamaan verkostona asiakaslähtöistä lapsiperhepalvelua.
Lapsi on syvästi riippuvainen perheestään ja kasvuympäristöstään. Lähiyhteisön muutokset, turvattomuus ja ongelmat näkyvät lapsen käyttäytymisessä ja kehityksessä. Niillä saattaa olla vaikutusta pitkälle lapsen tulevaisuuteen, mikäli lapsi jää ilman aikuisten tukea.
Päivähoidon tulee hallintokunnasta riippumatta vastata lisääntyviin erityiskasvatuksen tarpeisiin. Koko lasten kanssa työskentelevän henkilöstön on tunnistettava ongelmat ja reagoitava niihin ajoissa.
Lastensuojelutarpeen syynä on yhä enenevästi vanhempien päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat.
Päivähoidon tehtävänä on omalta osaltaan toimia lasten ja perheiden syrjäytymistä ehkäisevänä ja perheiden huolenpito- ja kasvatustehtävää tukevana palveluna.
Päivähoidon merkitys on myös erityisen suuri vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja kehityksessä viivästyneiden lasten varhaisdiagnosoinnissa ja varhaiskuntoutuksessa. Erityispäivähoitoa tarvitsevien lasten määrä lisääntyy jatkuvasti. Näissä tehtävissä päivähoito liittyy saumattomasti lapsen ja hänen perheensä psykososiaalisen hyvinvoinnin tukemiseen tähtäävien sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuuteen.
Eri tahot ovat esittäneet vaatimuksia rajoittaa päivähoidon subjektiivista oikeutta. Erityisesti on haluttu rajoittaa vanhempainlomalla olevien, opiskelijoiden, työttömien ja muusta syystä kotona olevien vanhempien lasten päivähoito-oikeutta.
Päivähoito on lapsen oikeus, joka ei saa olla riippuvainen vanhempien elämäntilanteesta eikä lapsen erityistarpeista.
Varhainen tukeminen toimii ennaltaehkäisevänä ja ohjaa tarvittaessa perheitä erityispalveluiden piiriin (lastensuojelu, kasvatus- ja perheneuvola, kotipalvelu, perhetyö, päihde- ja mielenterveyspalvelu, erityispäivähoito ym.).
Tämä kaikkiko hoituu paremmin, jos päivähoito on osa koulutoimea? Myönteisiä kokemuksia on kyllä Suomessakin siitä, että kouluun tulee lisää sosiaalista päivähoidon ammattilaisten tullessa lähityökavereiksi. Pelkoni kuitenkin on, että lasten ja perheiden oikeus saada tuekseen varhaista yhteisvastuuta ja kasvatuskumppanuutta vaikeutuu koulumaisen pedagogian alla. Kouluun tarvitaan sosiaalipedagogiikkaa, mutta kaipaako päivähoito lisää koulumaisuutta ja tehokkuutta?
Koulun oppilashuolto on edelleen liian vähillä resursseilla kohtaamassa lasten ja nuorten pahoinvointia. Onko tarkoitus tätä puolta lisätä reippaasti, jotta varhainen yhteisvastuu toteutuu?
Mikäli Porissa halutaan lisätä moniammatillisuutta sosiaalialan ammattilaisten muodossa sekä päivähoitoon että kouluun ja ryhtyä tosissaan tekemään ennaltaehkäisevää työtä,
on mahdollista hallinnosta riippumatta tehdä laatua. Mutta jos tarkoituksena on vain siirtää ns. ”normaalipalveluihin” tavallisten ihmisten käyttämät palvelut ja jättää määrärahakurjuuteen kaikki ”marginaalit sosiaalitapaukset”, tulemme löytämään edestämme pahoinvointia, vaikka kuinka kääntäisimme katseen toisaalle.
Lisää aiheesta on luettavissa sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian Varhaiskasvatuspalveluiden linjaukset 2008.
Marika Nirhamo
sosiaalityöntekijä (vihr.)