Porin hyväksytyssä kaupunkistrategiassa perusturvan palvelulupauksena on: ”mahdollistamme onnellisen vanhuuden.” Joudun kysymään, onko lupaus ylimitoitettu? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kuntaliiton laatusuositukset hyvän vanhuuden takaamisesta (2020) merkitsevät paikallistasolla muun muassa kunnan väestön ikääntymisen reaalista huomioon ottamista, iäkkäiden palvelujen jatkuvaa kehittämistä, arviointia, tutkimustiedon käyttöä ja toimeenpanoa ikääntyneitä kuunnellen. Miten nämä asiat tulevat todeksi Porin vanhuspalvelujen arvovalinnoissa ja tulevaisuuden suunnitelmissa?
Porin kaupunginhallitus käynnisti tuottavuusohjelman nimellä ja laajalla kokoonpanolla projektin, jonka keskeisenä tavoitteena on kaiketi kustannustehokkuus perusturvan palveluissa. Tärkeä tavoite! Palvelut/kustannukset pitää saada ns. sote-kuntoon ennen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen siirtymistä hyvinvointialueen hallintoon.
Kunnan tehtävänä on vanhuspalvelulain mukaan laatia ikääntyvän väestön hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn takaamiseksi vanhuspalvelusuunnitelma. Lakaistaanko ylätasolta direktiivisesti johdetulla tuottavuusohjelmalla parhaillaan asiantuntijaryhmän päivityksessä oleva Porin vanhuspalvelusuunnitelma mappi Ö:hön? Pelkään, että lain edellyttämä vanhuspalvelusuunnitelma halutaan nähdä alisteisena tuottavuusohjelmalle – kannattaako sitä siinä tapauksessa enää päivittää?
Varsin raju vanhuspalveluja koskeva toimenpide-ehdotus sisältyy Porin perusturvan vuoden 2021 budjettiesitykseen. Siinä tilastollisen taulukkotarkastelun perusteella vanhusten tehostetun palveluasumisen paikkoja vähennetään Porin perusturvan alueella tulevan vuoden aikana kaikkiaan n. 150 paikkaa. Ja ”korvaukseksi ” lisätään ikääntyneiden kotihoitoa siten, että palkataan 39 uutta työntekijää. Mitään kustannusvertailuja ei tässä yhteydessä kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen suhteen ole luettavissa. Edetäänkö tässä sokkona perä edellä puuhun? – Ensin olisi kotihoitoa rakenteellisesti ja sisällöllisesti uudistettava ja vasta sitten vaiheittain vähennettävä tehostetun palveluasumisen paikkoja- ja kehitettävä myös uudenlaisia ikääntyvän väestön asumismuotoja.
Kotihoidon henkilöstö on avainasemassa muutoksen toteuttamisessa. Heitä olisi nyt kuultava. Nykyisellä rakenteella kotihoito ei ole kenenkään etu; saman ikäihmisen, usein muistisairaan luona käy viikoittain useita eri hoitajia. Sama hoitaja käy päivän mittaan lukuisissa eri kohteissa. Miten silloin seurataan ja arvioidaan ikäihmisen kuntoisuutta? Miten kukaan jaksaa tällaista liukuhihnatyötä, jossa aina pitäisi inhimillisesti kohdata iäkäs ihminen tarpeineen? Muutos työkäytännöissä edellyttää hyvää johtamista, yhdessä suunnittelua ja uusien käytäntöjen haltuun ottoa. Systemaattinen johdon tuki uusien kuntouttavien työtapojen luomiseksi kotihoitoon on ensiarvoisen tärkeää. Ei hyvä hoito siten toteudu, että heitetään uudet työntekijät, kun heitä vaivoin on saatu rekrytoitua, ikäihmisten koteihin vaativiin olosuhteisiin kokeilemaan selviytymistä ylimitoitetusta työstä.
Kaarina Ranne (vihr.)