Pori on monella tapaa taantuva kaupunki. Väestöllinen huoltosuhde sekä sen ennuste ei lupaa hyvää. Automaation kehityksestä huolimatta kaupunkiin tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa työikäistä väkeä ja osaavaa työvoimaa. Näin on myös julkisella sektorilla. Niinpä on syytä kysyä, kuinka houkutteleva julkinen sektori on osaavan ja koulutetun työvoiman kannalta? Kuinka houkuttelevana Pori yleensäkin näyttäytyy osaajien silmissä?
Viime aikoina esillä on ollut muun muassa Porin kaupungin harrastama salailun kulttuuri. Julkishallinnon tulee olla aina mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää, että julkisella rahoituksella ylläpidettävien toimintojen laillisuutta voidaan arvioida. Asioiden salaamiselle täytyy olla aina erityisen hyvät perusteet. Toiminta on lähtökohtaisesti julkista. Porin linjaus esimerkiksi salata pöytäkirja päätöksestä antaa 3,4 miljoonan euron tuki käytännössä lähes tyhjille lennoille Helsinkiin samoin kuin kulttuuritalo Anniksen työntekijä Erja Lehtosen leimaaminen rikolliseksi ennen tutkintaa (jota ei lopulta edes käynnistetty) ovat esimerkkejä Porissa jo pitkään vallinneesta salailun ja suhmuroinnin kulttuurista, jossa kaupungin lakimies tulkitsee salassapitosäännöksiä, ei niinkään avoimuuden, vaan tiedon pimittämisen näkökulmasta.
Valitettavasti edellä mainittu salailu ja suhmurointi ulottuvat myös viranhakuihin. Kysymys kuuluu: jos kaupungin työntekijöiksi valitaan aina pätevin hakija, kuten julkisesti rahoitettuihin tehtäviin kuuluu valita, miten jatkuvat skandaalit ovat silloin mahdollisia? Ilmeinen vastaus on, että virkoihin ei valita pätevimpiä, vaan sopivimpia. Toisin sanoen, puoluekirja on ratkaisevassa roolissa työhön pääsyyn. Myös hyvä veli ja -sisarverkostot kukoistavat, samoin kuin niin sanotut lumehaut: paikka on vain näennäisesti auki, mutta todellisuudessa pedattu jo valmiiksi jollekin. Tässä ei ajatella kaupunkilaisten etua vaan omaa tai omien sidosryhmien etuja. Jos Porin kaupunki haluaa päästä eroon korruptoituneesta maineestaan, sen pitää valita henkilöstönsä sen ja vain sen perusteella, kuka hakijoista on pätevin. Paras henkilö voittakoon, sanotaan urheilussa. Näin pitäisi tehdä myös virantäytössä. Kannatan lämpimästi sitä, että julkisella sektorilla työtehtävien rekrytoinnit olisivat anonyymeja. Arvioitaisiin vain hakijoiden pätevyyttä ilman nimiä.
Tuomas Zacheus, Kasvatustieteen tohtori, dosentti, ammatillinen opettaja, Vihreä porilainen