Viime päivinä on keskusteltu paljon sanavapaudesta, kun eduskunta äänesti kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) syytesuojan poistamisesta.
Tapaus sai minut miettimään sananvapauden ja sanomisen oikeuden rajoja. Ajattelin niitä asioita, joita olen usein ajatellut ilmaista, mutta olen useimmiten jättänyt sanomatta. Sanavapauden nimissä aion nyt kirjoittaa ne julki.
Ehdoton ykkönen listalla on sana rasisti. Rasismi määritellään opiksi tai ideologiksi, jonka mukaan rodulliset tai etniset erot ihmisryhmien välillä oikeuttavat ryhmien välisen epätasa-arvon. Meidän yhteiskunnassamme katsotaan kuitenkin epäkorrektiksi kutsua tällaista oppia noudattavia rasisteiksi. Heitä tulee kutsua maahanmuuttokriittisiksi. Miksi ihmeessä? Koska muuten heille tulee paha mieli.
Kärkisijoille nousee myös sana homofoobikko. Tällä tarkoitetaan henkilöä, joka tuntee homoseksuaalisuutta tai homoseksuaalisia henkilöitä kohtaan pelkoa, vastenmielisyyttä tai kohdistaa heihin syrjintää. Psykoanalyyttisen teorian mukaan ilmiö johtuu siitä, että asianomainen torjuu omat homoseksuaaliset yllykkeensä. Tällaisia ihmisiä tulee kutsua korrektisti perinteisiä perhearvoja kannattaviksi. Miksi ihmeessä? Koska muuten heille tulee paha mieli.
Kolmas asia koskee uskonnollista fanaattisuutta. Uskonnon varjolla puolletaan, mitä hurjimpia julmuuksia ja ihmisoikeuksien loukkaamisia. Uskonnolla perustellaan suvaitsemattomuutta, mustavalkoisuutta, jyrkkiä mielipiteitä ja eri mieltä olevien polkemista. Uskonnollisesti fanaattisia ihmisiä on lukuisia myös luterilaisen kirkon piirissä. Kristinuskon perimmäinen ydinsanoma suvaitsevaisuudesta ja rakkaudesta on näissä puheissa unohdettu. Tällaisia henkilöitä tulee kutsua vakaiksi kristityiksi. Miksi ihmeessä? Koska muuten heille tulee paha mieli.
Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat sellaisia, joiden totuuden kertomista olen testannut käytännössä. Sananvapauden nimissä minulla on toki ollut oikeus näin tehdä. En kuitenkaan suosittele tätä toimintatapaa muille. Äärimmäisen jyrkät vastakkainasettelut harvoin johtavat mihinkään hyvään.
Vääryydestä vaikeneminen ei ole koskaan oikein. Tämän ei kuitenkaan pidä johtaa siihen, että näkee maailman liian yksioikoisesti. Meillä jokaisella on oma totuutemme. Minun totuuteni mukaan edellä mainitut asiat ovat totta. Jonkun muun totuus on erilainen. Kyllä tähän maailmaan mielipiteitä mahtuu ja niin pitää ollakin. Sanavapaus on aina myös valinnanvapautta. Jokainen voi päättää onko oman totuuden kertominen tärkeämpää kuin rakentavan keskustelukulttuurin luominen.
Tässä maailmassa ei ole mustavalkoisesti oikeaa ja väärää ajattelua. Elämässä on paljon enemmän värejä. Niiden näkeminen rikastuttaa maailmaa. Onko naurettavaa jättää joissakin tapauksissa kärkevät mielipiteet sanomatta sen vuoksi, että tietää niiden loukkaavan ja aiheuttavan pahaa mieltä? Ei ole, joskus se on viisautta ja rohkeutta. On rohkeaa irrottautua omista mielipiteistään ja samaistua toisen tunteisiin. Se on myös pelottavaa, koska on kohdattava oma epävarmuus ja tunne siitä, että ei olekaan aina oikeassa. Sanavapauden lisäksi meillä on myös valinnanvapaus siitä, miten haluamme toisiamme kohdella.
Anne Liinamaa
Porin kaupunginvaltuutettu (vihr.)