Märkä rätti kasvoille toisensa perään. Siltä tuntuu, kun seuraa uutisista työnantajajärjestöjen kommentteja siitä, että ei kiky-tunneista niin vain luovuta.
Kikyllä oli tarkoitus saada Suomi nousuun ja parantaa vientiteollisuuden kilpailukykyä. Ihmettelin jo sopimuksen synnyttyä, että miten vientiteollisuutta auttaa se, että minä varhaiskasvatuksen opettajana teen pidempää päivää ja joudun luopumaan lomarahoistani. Kukaan ei osannut vastata.
Yksi vastaus – ja jälleen märkä rätti – saatiin marraskuussa, kun Tilastokeskus julkaisi tietoja kiky-tunneista. Kävi ilmi, että työaika ei kikyn myötä edes ole lisääntynyt muilla kuin naisvaltaisilla aloilla!
Me korkeasti koulutetut varhaiskasvatuksen opettajat teemme jo osamme koko yhteiskunnan ja talouden hyväksi. Teemme sen tukemalla yksilöllisesti jokaisen lapsen kasvua ja oppimista.
Kun me voimme tehdä työmme hyvin ja hyödyntää siinä koulutuksemme tuomaa osaamista, koko Suomi hyötyy. Tutkijat Nobel-palkittua James Heckmania myöten ovat todenneet, että jokainen varhaiskasvatukseen käytetty euro tulee myöhemmin moninkertaisesti takaisin.
Nyt työnantajien pitäisikin unohtaa kikyt ja alkaa sen sijaan satsata euroja varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen opettajista on jo nyt koko Suomessa huutava pula, ja tilannetta vain pahentaa se, että yliopistosta valmistuneen opettajan palkka on varhaiskasvatuksessa vain 2300 euroa.
Palkka ei siis houkuta alalle, vaan se päinvastoin houkuttaa alalta pois. Moni tuttuni onkin jo vaihtanut muihin hommiin.
Kolmen lapsen äitinä olen joutunut jo ennen kikyä miettiä rahan käyttöä todella tarkkaan. Juuri lomarahat ovat olleet se pelastus, että edes yksi tili on voitu suunnata henkiseen hyvinvointiin, pienelle kesälomamatkalle tai johonkin hieman suurempaan hankintaan.
Lasten ilo ja innostus uuden oppimisesta palkitsee minua työssäni joka päivä. Lisäksi tarvittaisiin kuitenkin palkka, joka palkitsee tehdystä työstä sekä vastaa työn vaativuutta.
Sari Nyberg-Tuominen
Varhaiskasvatuksen opettaja, Pori