SK (26.10) kaipasi Erkki Teikarin suulla suhteellisuudentajua ilmastopolitiikkaan. Kuinka suhteellista sitten on puhua Intian ja Suomen päästöistä kun toisessa maassa on yli miljardi asukasta (hiilidioksidipäästöt CO2 noin 2,5 miljardia tonnia) ja toisessa viisi ja puoli miljoonaa (CO2 päästöt 55 miljoonaa tonnia).
Suomi on EU:n jäsen ja meitä sitovat tietyt tavoitteet myös CO2 päästöissä. Eikö tällöin olisi viisaampaa verrata Intian (asukkaita yli miljardi) ja EU:n (asukkaita yli 500 miljoonaa) päästöjä toisiinsa. EU:n luku on 3 415 000 ja Intian 2 342 000 tuhatta tonnia. Eli siis EU:n joka jäsenvaltiolla on tehtävänsä jotta päästäisiin pikaisesti edes Intian lukuihin!
Yksi mittaustapa voisi olla verrata yhden suomalaisen ja intialaisen keskimääräistä päästöä maiden kokonaispäästöihin. Näin laskettuna niin Teikari kuin minäkin aiheutamme päästöjä noin 10,5 tonnia vuodessa ja yksi intialainen hieman alle kaksi (2) tonnia. Esimerkki kertoo riittävän hyvin kumman maan kansalainen aiheuttaa suuremmat päästöt.
Ilmastokysymyksissä vastakkaiset osapuolet hakevat aina äärirajoja, jotta voidaan osoittaa ”kuinka oikeassa olenkaan”. Teikari toteaa Aasian energian kulutuksen kasvaneen 10 vuodessa 40 prosenttia. Se on tietty osoitus yhteiskunnan taloudellisen tilan kasvusta. Hyvä niin. Hiili on Teikarin mukaan pääkeino energian tuottamiseen. Samaan hengenvetoon olisi voinut todeta esim. Kiinan olevan maailman suurin uudistuvan energian tuottaja ja että maassa ei olekaan enää CO2:n päästöt kasvaneet. Intia puolestaan pyrkii kolmen suurimman aurinkoenergian tuottajaksi: maassa on muun muassa maailman suurin aurinkoenergialaitos.
Suomi voi siis olla hyvin johtotähti osoittamaan kuinka tärkeää on jokaisen mukaantulo ilmastotalkoisiin. Aikaisemmissa koko maailmaa käsittävissä ilmastoneuvotteluissa on todettu länsimaiden antaman esimerkin seurauksena myös että sekä Kiina että Intia ovat voimakkaasti sitoutuneet sittemmiten päästöjen rajaamiseen. Kysymys ei todellakaan ole itsensä syyllistämisestä, vaan yhteisestä halusta auttaa ympäristömme säilymistä edes nykyisellä tasolla.
Tapio Meri
Pori