Kuntien ja kuntayhtymien valtuustot päättävät keväisin siitä, voiko hallintoa ja taloutta hoitaneille viranhaltijoille ja toimielimille myöntää vastuuvapaus toiminnastaan edeltävän vuoden aikana. Kyse on varsin merkittävästä asiasta, koska toiminta tapahtuu pääosin verorahoin. Esimerkiksi julkiseen terveydenhuoltoon käytetään jokaista suomalaista kohti lähes kolme tuhatta euroa ja valtuutetut arvioivat, onko varojen käyttö ja niillä toteutettu toiminta lakien ja valtuuston päätöksien mukaista.
Päätös vastuuvapaudesta perustuu suurelta osin tilintarkastajan laatimaan kertomukseen, jota ennen valtuuston kokousta on tutkinut ja käsitellyt myös tarkastuslautakunta. Tilintarkastaja on ammattimainen kuntaorganisaation ulkopuolinen toimija ja tarkastuslautakunta koostuu yleensä eri puolueiden edustajista. Käytännössä valtuutetuilla ei ole voimavaroja perehtyä yksityiskohtaisesti laajaan taloudelliseen ja toiminnalliseen aineistoon, jolloin tarvitaan luottamusta tilintarkastukseen ja tarkastuslautakunnan toimintaan.
Mikäli tarkastuksessa todetaan, että toiminnassa on rikottu lakia, tilintarkastaja arvioi onko virhe vähäinen. Mikäli se on ollut vähäinen, sitä ei tarvitse huomioida tilintarkastuskertomuksessa. Mikäli tilintarkastaja huomioi kertomuksessaan virheen, pitää hänen nimetä viranhaltija tai toimielin, joka on vastuussa virheestä. Itselleni on epäselvää, onko rajanveto vähäisen ja toimenpiteisiin johtavan virheen välillä täysin tilintarkastajan harkinnassa. Jos asia on näin, niin tilintarkastaja on todella paljon vartija.
Satakunnan sairaanhoitopiirin yhtymävaltuusto käsitteli kesäkuun kokouksessa tilintarkastuskertomusta ja tarkastuslautakunnan lausuntoa taloudesta ja toiminnasta. Otin esille aiemmassa mielipidekirjoituksessani (SK 29.5.) esille tuomaani Terveydenhuoltalain 40 pykälään liittyneen laiminlyönnin ja yritin avata keskustelua, pitikö myös valtuusto virhettä vähäisenä. Omasta mielestäni virhe ei ollut vähäinen, koska lainkohta koskee varautumista hätätilapotilaan hoidon toteutukseen. Tilintarkastaja ja tarkastuslautakunta pitivät sitä vähäisenä eivätkö olleet noteeranneet asiaa kertomuksissaan. Yllätyin, ettei itseni ohella kukaan valtuutetuista käyttänyt asiasta puheenvuoroa. Viranhaltijan selvityskään ei täysin avannut laiminlyöntiin johtaneita syitä eikä sitä, oliko valittu toimintamalli poikkeuksellista vai tavanomaista.
Keskusteluissa itseäni kokeneempien poliitikkojen kanssa on tullut esille, että lakien rikkominen on yleistä kunnallishallinnossa. Tietoisesti toimitaan lain vastaisesti sillä ajatuksella, että kukaan ei tee asiasta valitusta. Mainitsemassanikin tapauksessakin tulee väistämättä mieleen, että vastaavia virheitä tapahtuu paljon eikä siksi tätä yhtäkään ollut syytä mainita tarkastuskertomuksessa.
Kansanvaltaisessa demokratiassa tuntuisi kohtuulliselta, että kaikki lainvastaisuudet tuotaisiin luottamushenkilöistä koostuvien valtuustojen tietoon. Itse uskon edelleenkin, ettei niiden määrä kuormittasi liikaa valtuutettujen aivosoluja. Valtuusto tekisi päätöksen, onko rikkomus vähäinen. Tämä käytäntö lisäisi kansalaisten mielenkiintoa politiikkaa kohtaan ja valtuutetut joutuisivat käytännöllisten ongelmatilanteiden kautta tuomaan esille omat tärkeänä pitämänsä asiat ja arvot. Julkisen sektorin on syytä ottaa mallia yksityissektorista, jossa ylimmät johtajat tuovat esille rohkeasti ajatuksiaan ja arvomaailmansa sekä ovat valmiit kantamaan toimintansa seuraukset.
Sakari Aalto (vihr.)
yhtymävaltuuston jäsen, Ulvila