Valtuustotyöskentelyssä olen tavoittanut tunnelman, mikä sisältyy tarinaan Keisarin uusista vaatteista. Tarina kertoo keisarin olemattomista vaatteista, mutta joiden olemassaoloon on aikuiset johdateltu uskomaan. Tilanne laukeaa, kun lapsi toteaa keisarilta puuttuvan vaatteet. Tarina ei kerro, mitkä ovat lapsen vanhempien tunnelmat, mutta todennäköisesti ainakin alkuvaiheessa vanhemmat ovat ehkä hämmentyneitä ja nolojakin lapsensa puheista. Tarinahan jatkuu siten, että lapsen havainnon perusteella aikuisetkin vähitellen luottavat omiin aisteihinsa ja uskaltavat todeta vaatteiden todella puuttuvan. Aidon havaintonsa laukaisseen lapsen vanhempien tunnetilaan olen voinut samaistua syyskaudella pari kertaa valtuuston kokouksessa pitämäni puheenvuoron jälkeen.
Päätettäessä palvelutalon tonttikauppaa, ehdotin kaupan lykkäämistä ja vanhusneuvoston mielipiteen pyytämistä asiasta. Eräs perusteluni oli se, ettei tontille johtanut kevyenliikenteen väylää. Kaupunginjohtaja totesi ryhdikkäästi ja rehellisesti, että tämä näkökulma ei ollut esillä valmisteltaessa kauppaa. Mutta, mikä oli seuraus. Asian käsittelyssä ei syntynyt keskustelua tästä puutteesta tai siitä, että löytyisikö Ulvilasta parempi paikka palvelutalolle. Asia päätettiin niin kuin kaupunginhallitus oli ehdottanut. Tontti päätettiin myydä. Ensimmäinen tunnelmani oli se, että olenko erehtynyt arvellessani kevyenliikenteen väylän olevan tarpeellinen palvelutalon asukkaille, vierailijoille ja työntekijöille?
Talousarviokokouksessa otin esille, että ilmastonmuutokseen pitää kiinnittää huomiota kaupungin toiminnassa. Useiden asiantuntijoiden mukaan kunnissa tehtävät päätökset ovat keskeisessä roolissa kampailtaessa kaikkia ihmisiä koskettavaa ilmiötä vastaan. Käytännössä ehdotukseni olisi ollut muutaman lauseen lisääminen talousarviokirjan siihen lukuun, jossa kuvataan toimintaympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia. Ehdotus ei sisältänyt määrärahojen vähennyksiä tai lisäyksiä millekään toimialalle. Ajatukseni oli vain, että kirjaus saattaisi edistää ilmastomyönteisten päätöksien lisääntymisen Ulvilan kaupungin toiminnassa. Ottihan tasavallan presidenttikin uuden vuoden puheessaan esille, että ilmastonmuutokseen vaikuttavien päätöksien kanssa on viivytelty. Taas kaupunginjohtaja totesi ryhdikkäästi, että ilmastonmuutokseen pitää reagoida ja hän oli juuri kirjoittanut asiasta kyläpäällikön kolumnin. Puheenvuoronsa hän päätti luottavaisesti, että ilmastonmuutoksen ratkaisun avaimet ovat ihmisillä. Siis myös Ulvilan valtuuston jäsenten käsissä. Mutta, mikä oli seuraus. Asiasta ei käyttänyt kaupunginjohtajaa lukuun ottamatta kukaan puheenvuoroa. Talousarviokirjaan, joka ohjaa kaupungin toimintaa, ei haluttu kirjata ilmastonmuutoksen huomiointia päätöksenteossa. Jälleen ensimmäinen tunnelmani ilman kannatusta jääneen puheenvuoron jälkeen oli hämmennys ja nolous. Enkö ollut selvillä, että ilmastonmuutoksia huomioivia päätöksiä tapahtuvaa Ulvilassa aivan riittävästi ilman mainintoja toimintaa ohjaavissa asiapapereissa.
Talousarviokokouksen jälkeen pari valtuustokollegaa opasti, että mainitsemani ehdotus olisi pitänyt ottaa esille jo asioiden valmisteluvaiheessa ja laadittaessa päätösehdotusta valtuustolle. Käytännössä se on vain varsin vaikeaa, koska päätösehdotuksista päättää kaupunginhallitus. Vihreät ovat Ulvilassa ainoa puolue, jolla ei ole edustusta kaupunginhallituksessa. Tämä vaikeuttaa pysymistä ajan tasalla valmisteltavista asioista. Toisaalta Ulvilan vihreiden henkilöresurssit ovat vielä sen verran vähäiset, että tehokas kaupunginhallitustyöskentely ei onnistuisikaan. Siksi vihreiden näkökulmasta olisi tärkeätä, että kaupunginhallituksen yksimielisissä päätösesityksissä muut puolueet eivät aina olisi ryhminä absoluuttisen sitoutuneita ehdotuksien erehtymättömyyteen ja täydellisyyteen. Myös päätöksenteon avoimuuden ja demokratian näkökulmasta olisi tärkeätä, että valtuuston kokouksissa voitaisiin käydä monipuolista ja rakentavaa keskustelua ja periaatteessa oltaisiin valmiita muuttamaan mitä tahansa kaupunginhallituksen esitystä. Ryhmäkuri on varmasti jossain tilanteessa paikallaan, mutta ainoana toimintatapana se estää valtuutettujen yksilöllisyyden ja ainutlaatuisuuden toteutumisen sekä valtuutettujen kansalaisilta saama valtakirja jää vajaakäytölle.
Mainitsemieni esimerkkien kohdalla uskon edelleen, että itseni lisäksi jonkun muunkin puolueen valtuutettu olisi pitänyt tärkeänä kevyenliikenteen väylää palvelutalolle tai ilmastonmuutoksen torjumisessa on merkitystä toimintaa ohjaavien asiakirjojen sanamuodoilla. Valtuuston puheenjohtaja Anne Holmlundin (kok) esitti valtuuston ensimmäisessä kokouksessa toiveen, että Ulvilan kaupunginvaltuusto olisi keskusteleva valtuusto. Toiveen täyttymiseen on vielä monta ottamatonta askelta. Kaikilla valtuutetuilla on mahdollisuus vaikuttaa sen toteutumiseen.
Asioiden valmistelun seuraamista ja siihen osallistumista helpottaisi, jos Ulvilassa löytyisi innostusta ja vastuunottoa perustaa oma vihreiden paikallisyhdistys. Viranhaltijat käynevät pyydettäessä puolueiden paikallisyhdistyksissä mielellään esittelemässä valmisteilla olevia asioita ja jäsenkunnasta olisi luottamushenkilöille korvaamatonta apua arvioitaessa lautakunnille ja valtuustolle tulevia päätösehdotuksia.
Sakari Aalto
kaupunginvaltuuston jäsen, vihreät