Arvokeskustelu maahanmuuttopolitiikasta on vaikeaa. Rehellisesti mielipiteensä kertoneet ovat joutuneet kovan arvostelun kohteeksi. Siinä missä toisia on kutsuttu rasisteiksi on toisia kutsuttu suvakeiksi, ja uusia ’lempinimiä’ tuntuu syntyvän koko ajan. Ääriliikkeiden pelossa ei kuitenkaan pidä lopettaa keskustelua.
Kun keskustellaan ihmisistä, jotka joutuvat jättämään kotinsa pelätessään henkensä puolesta, tuntuu julmalta puhua rahasta. Siitä huolimatta meidän on siitäkin puhuttava. Kun pakolaisia saapuu Suomeen on nopeat kotouttamistoimet saatava käyntiin, jotta uusille tulijoille löytyisi mahdollismman nopeasti työpaikka. Epäonnistunein toimenpide on ohjata pakolaisia pitkäksi aikaa toimeettomiksi, erilleen muusta yhteiskunnasta, omiin keskuksiinsa. Lyhytnäköistä ja ongelmia aiheuttavaa on myös eristää pakolaisia vain tiettyille paikkakunnille, kaupunginosiin ja vain tiettyihin kouluihin.
Maahanmuuttajien pitää saada mahdollisimman nopeasti suomen kielen opetusta ja suomalaista seuraa. Suomalaiset yhteys- ja tukihenkilöt ovat kotoutumistyössä avainasemassa. Työelämään menoa tulisi auttaa järjestämällä vaikka lyhyempiä ja tilapäisiä työsuhteita.
Suurena kysymyksenä keskusteluissa nousee usein epäilys siitä tarvitseeko Suomi ylipäätään maahanmuuttajia. On selvää, että meidän tulee kantaa yhteinen vastuumme maailman tilanteesta. Suomen parhaaksi on rakentaa avointa yhteiskuntaa, joka voi toivottaa tulijat tervetulleiksi.
Anne Liinamaa on toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja Porin Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja. Hän kuuluu Porin organisaatiotoimikuntaan ja on Satakunnan ammattikorkeakoulun hallituksen jäsen. Anne on ammatiltaan erityisopettaja.