Mielipidekirjoitus – (Satakunnan Kansa 25.11.2013)

 

Richard Järnefelt latasi (SK 18.11.) elämäntuskaansa viherpiipertäjien niskaan ottaen kärjekseen koulujen kasvisruokapäivät. Useankaan lukemiskerran jälkeen en löytänyt selitystä sille, mikä kasvisruokapäivissä Järnefeltin hermoon oikein poraa. Sen sijaan pystyn perustelemaan niiden järkevyyden arkisinkin syin ihan vain ympärilleni katsomalla.

Ensiksikin tulevat terveydelliset syyt. Totuushan on, että suomalaiset syövät lihaa keskimäärin enemmän kuin olisi terveellistä. Syöpäjärjestöjen mukaan punaisen lihan kulutuksen tulisi olla henkilöä kohden alle puoli kiloa viikossa. Lihan syömisen vähentäminen on siten paitsi ympäristön myös kansanterveyden etu.

Toisekseen tulevat taloudelliset perusteet. Sikäli kun laitosten kasvisruokapäiviä on alun alkaenkin perusteltu edullisuudella, noudattelevat raaka-ainevalinnat pitkälti perisuomalaista juureslinjaa. Pottua, lanttua ja punajuurta meillä piisaa, ja lisäksi montaa luonnosta löytyvää herkkua.

Sitten ovat vielä asenteisiin liittyvät tekijät ellei peräti kansanvalistuksellinen näkökulma. Itse en löydä oikein mitään huonoa siitä, että lapset ja nuoret totutetaan arvostamaan kasvikuntaan kuuluvia raaka-aineita. Lienee lähinnä luovuudesta kiinni, miltä kasvisruoan saa maistumaan.

Vuorokausi Järnefeltin kirjoituksen jälkeen uutisoitiin Norjan asevoimien päätöksestä ottaa käyttöön yksi viikoittainen kasvisruokapäivä. Perusteiksi norjalaiset ovat antaneet paitsi ympäristöystävällisyyden myös terveellisyyden.

Helsingissä kasvisruokapäivän toimivuuden arvioimiselle suotiin vuosi aikaa. Se ei ole kovin paljon, jos samaan aikaan keskitytään kuulostelemaan soraääniä ja lietsomaan epäluuloisia, asenteensa jälkipolvilleen siirtäviä, vanhempia.

Uskallan väittää purnaamisen jäävän sikseen, kasvisruoan alkavan maistumaan ja järjestelyn muuttuvan luontevaksi muutamissa vuosissa, kunhan pusketaan siirtymävaiheen yli. Myönteiset vaikutukset muuttuvat näkyviksi pikkuhiljaa – perusteellisemmat terveysvaikutukset vasta vuosien päästä, mutta ties vaikka ylipainoisten kouluikäisten määrä kääntyisi laskuun jo piankin.

Viittaa Järnefelt kirjoituksessaan myös pakolaispolitiikkaan, mutta jääköön sen kommentoiminen toiseen kertaan.

 

Hanna Holm
Porin seudun Vihreät ry