Heikki Rantala
Kolumni, Satakunnan Kansa 12.8.2009
Asiantuntijuus on erinomainen asia. Yleensä saman alan asiantuntijat keskustelevat hyvässä yksimielisyydessä asioista, joista saman alan asiantuntijoilla on yleensäkin tapana keskustella.
Sitä vastoin erimieliset henkilöt ovat vastenmielisiä rauhanhäiritsijöitä, kapinallisia. Erimielinen kapinallisuus on sinällään osoitus asiantuntemattomuudesta.
Tieto on valtaa. Asiantuntijavalta sulkee erimieliset häiriköt asiantuntijaklubin ulkopuolelle.
Luin Timo Harakan tuoreen pamfletin Luoton loppu. Railakkaalla otteella talouskriisin taustoja ja sen vaikutuksia erittelevää kirjaa ei ole kirjoittanut pankkimies, juristi, sijoituskonsultti, ekonomisti eikä poliitikko.
Harakka on toimittaja, joka on taustaltaan Teatterikorkeakoulusta oppinsa saanut dramaturgi.
Harakan draamassa koko länsimaiselle yhteiskuntajärjestelmälle on koittanut ”Ceausescu-hetki”, tilanne, jossa entistä ei enää ole eikä uudesta vielä tiedetä.
Tällä kertaa ei lässähtänyt kommunismi. Tällä kertaa liberaalin kapitalismin luoma virtuaalisen rahan illuusio puhkesi maailmantalouden lamaksi.
Ehkä Harakan kirjan sanoma voidaan tiivistää seuraavasti: saman alan asiantuntijoita ei koskaan pidä päästää keskustelemaan ja puuhastelemaan keskenään. Sellainen johtaa ryhmätyhmyyteen.
Jos ”talousasiantuntijat” onnistuvat luomaan globaalin katastrofin ja tulevan kehityksen ennusteet menevät täysin pieleen, herää kysymys, ovatko asiantuntijat oikeita tai ennustajien käyttämät mittarit oikeita.
euraammeko katua ylittäessämme planeettojen liikkeitä kun pitäisi seurata muuta liikennettä, lukea ihmisten käyttäytymistä?
Jokainen, joka on pelannut pokeria, on opetellut lukemaan ”tellejä”, tiedostamattomia kehon liikkeitä. Pelaajat yleensä kertovat mitä he tekevät, ennen kuin on heidän vuoronsa toimia. He näyttävät paljon aikomuksistaan.
Pokeripöydässä – rahapelissä – käytetään hyväksi psykologiaa. Miksi ei yhtä hyvin rahamarkkinoilla tai talouspolitiikassa?
Luin ja katselin taannoin pörssikursseja mielessäni kysymys, mitä nuo käyrästöt lähinnä muistuttavat. Vastikään terveystarkastuksessa käyneen mieleen tuli ensimmäisenä sydänfilmi tai verenpainekäyrä.
Entä jos pörssiyhtiöiden johdon terveydentilaa seurattaisiin säännöllisesti?
Synnyttikö johtajien hiljainen tieto tulevasta talouskehityksestä sellaisia psykosomaattisia oireita, joiden perusteella talouden nykyinen alamäki olisi voitu ennakoida?
Tosiasiahan on, ettei pörssiyhtiöiden tiedotteisiin tai talouspoliitikoiden puheisiin voida luottaa. Kysymys ei aina ole valehtelusta. He eivät vain aina ymmärrä mitä puhuvat. Miten tunnistaa ymmärtämättömyyttä ja tulkita sitä?
Päättäjillä on kova paine estää laman paheneminen. Siihen tarvitaan paitsi rahallista, myös henkistä elvytystä.
Henkinen elvytys tarkoittaa hengen kohottamista ja uskon luomista julkisuuteen annettavilla toiveikkailla lausunnoilla.
Maailmantaloudessa on näkyvissä ”merkkejä paremmasta” tai ”käännekohta” tai ”valoa tunnelin päässä”. ”Pohjakosketus” on käsillä. Nyt tarvitaan ”talvisodan henkeä” jotta näistä ”yhteisistä talkoista” selvittäisiin.
Optimismi on ihan hyvä ja rakentava asia, mutta katteetonta optimismia voidaan nimittää muunnelluksi totuudeksi, kansankielellä sanottuna valehteluksi.
Pokeria viimeiset kaksikymmentä vuotta harrastaneena mieleen nousee väistämättä kysymys, millaisia tiedostamattomia viestejä johtajien käyttäytymiseen ja lausuntoihin sisältyy?
Milloin johtajien terveydentila antaa merkkejä talouden elpymisestä?
Nyt äkkiä medikalisoimaan talouspolitiikkaa!
Hullu ehdotus? Ei sen hullumpi kuin maailma, jossa on mahdollista luoda talouskupla joka hävittää 500 euroa joka ikiseltä maapallon asukkaalta.