Anne Bland
Mielipidekirjoitus, Satakunnan Kansa 22.7.2009
Tapio Pessi kirjoitti (SK 21.7.09) valaisevasti, mutta yllättävän
pessimistisesti Turun Seudun Veden tekopohjavesihankkeen eri vaiheista. Olen
muuttanut viime vuoden joulukuussa Huittisiin Britanniasta, jossa asuin 10
vuotta. Siksi en ole ollut tietoinen saman ajan kestäneestä TSV:n projektista,
ja järkytys ja epäuskoisuus olivatkin suuret, kun viime viikolla asiaan
perehdyin.
Saman päivän lehdessä, 21.7.09, oli osuvasti artikkeli myös EU-selvityksestä,
jonka mukaan ”Suomi kuuluu luonnonsuojelussa tarkkisluokalle”. Anna
Satovainio kirjoittaa: ”Harjuluonnon tila on suoranainen häpeäpilkku”.
Kirjoittajan mukaan harjuja esiintyy vain pääasiassa Suomessa; ja nyt tätä
harvinaista luonnonkauneutta ollaan tuhoamassa jopa Korkeimman
Hallinto-oikeuden siunauksella ja EU:n silmien alla.
Ymmärrän hyvin turkulaisten tarpeen ja universaalin oikeuden saada puhdasta
vettä (olen sitä jopa itsekin joutunut joskus juomaan!), mutta käsittääkseni
jokiveden voi puhdistaa harjua pilaamattakin, ja tähän tulisi kaikin keinoin
edelleen pyrkiä. Näin myös meidän Huittislaisten vedet pysyisivät puhtaina,
niin hanasta tulevat kuin joessakin virtaavat. Onneksi Huittislaiset
kunnallispoliitikot puhaltavat tekopohjavesi-hankkeessa yhteen hiileen ja
kuten Pessi mainitseekin, ympäristölautakunta eväsi rakennusluvan. TSV:n
tekopohjavesihanke on Suomen suurin, eikä vastaavaa olla täällä ennen tehty.
Sen – niin lyhyen kuin pitkänkin aikavälin – seurauksista ei voida olla
varmoja.
Soitin viime viikolla TSV:n toimitusjohtajalle, Jyrki Valtoselle, jonka kanssa
turhaan yritettyäni saada ymmärrettävää dialogia aikaiseksi päätin toimia.
Uskon vakaasti siihen, että asioiden eteen voi aina tehdä jotain ja että
epäoikeudenmukaisuutta voidaan kitkeä – luovuttaa ei saa. Olenkin päättänyt
viedä asian EU:n tutkittavaksi. Sitten nähdään onko Suomi, ja TSV Oy, rikkonut
yhteisö-oikeutta ja EU-direktiivejä.