Tapio Meri
Mielipidekirjoitus, Satakunnan Kansa 16.7.
Jorma Hacklin kirjoittaa (SK 12.7) ”tuulivoima vs. prosessivoima” todeten Kaanaan ja Pietarsaaren prosessivoimalaitosten olevan ylivoimaisia sähköntuotannossa verrattuna maamme kaikkiin tuulivoimaloihin. Sen lisäksi nämä voimalat tuottavat lämpöä ja prosessihöyryä teollisuuden tarpeisiin. Näin asiat ovat ja tämäntyyppisten lämpövoimaloiden rakentamisen soisikin jatkuvan. Tämä edellyttää kuitenkin selvää muutosta näiden laitosten polttoainepolitiikkaan. Tänä päivänä on entistä tarkemmin valittava energiatuotannon alkulähde.
Hacklin unohtaa puhuessaan prosessivoimaloiden polttoaineista turpeen. Kyseiset laitokset tekevät yli puolet valmistamastaan energiasta turpeella, mikä puolestaan on eniten kasvihuonekaasuja aiheuttava polttoaine. Koko maailma yrittää taistella hiilidioksidipäästöjen (CO2) vähentämiseksi; nyt mm. nämä laitokset syytävät piipuistaan satoja tuhansia tonneja CO2-kaasuja. Maallemme asetut päästörajat ovat tulevaisuudessa entistä vaikeammin saavutettavissa: siksi onkin syytä viedä energiantuotannossa muitakin tapoja eteenpäin.
Koko maailma satsaa tuulivoimaan enemmän kuin muihin uusiutuviin energiamuotoihin. Valtiovallan asettama tavoite tuottaa energiaa tuulivoimalla maassamme vuoteen 2020 mennessä on 2000 MW, lähes neljätoista kertaa suurempi kuin viime vuonna. Ja kaikki tämä tapahtuisi vielä turvallisesti ja ”ilmaista” raaka-ainetta käyttäen. Myös todennäköiset syöttötariffit tulevat lisäämään tulivoimaloiden rakentamista. Hacklinin mainitsemilla veromarkoilla tuulivoimaloita ei rakenneta. Investointiapua valtio sen sijaan on antanut, aivan kuten moni muukin tämän päivän energiaa tuottava laitos saa muodossa tai toisessa.