Heikki Rantala
Kolumni, Satakunnan Kansa 17.6.2009
Istuin viime viikolla kaksi päivää seminaarissa Jyväskylän yliopistossa. Mieleen nousi kauhukirjailija Stephen Kingin toteamus, että helmet syntyvät simpukan sisään jääneen hiekanjyvän ympärille. Ne eivät synny helmenvalmistusseminaareissa, joihin simpukat kokoontuvat tapaamaan toisia simpukoita.
Seminaari-iltana istuin hotellihuoneessa Jyväsjärven rannalla ja seurasin ikkunasta soutukilpailuja. Toisella silmällä luin Verkko-Birgitistä Satakunnan Kansan päätoimittajan Jouko Jokisen virittämää keskustelua Satakunnan hajoamisesta.
Jouko Jokisen käynnistämässä keskustelussa kiinnitti huomiota eräs ehdotus, joka vaatii kommentointia: Poriin voitaisiin perustaa ”Tutkijoiden Talo” jonne keskitettäisiin Satakunnassa tutkimusta tekevät yksiköt.
Tutkimustoiminnan kehittämistarve on tullut esille muun muassa alkuvuonna ilmestyneessä yliopistokeskusten arvioinnissa. Porissa on professoreita niin että päät yhteen kolisevat, mutta tulosta ei vain tahdo syntyä.
Eräs viime viikon uutisista (SK 9.6) oli, että Satakunnan ammattikorkeakoulussa on käynnistymässä EU-rahoitteinen innovaatiolaboratorio-hanke. Siinä kehitetään innovaatioyhteistyömenetelmiä, joita testataan yritysten kanssa.
Yliopistokeskuksessa on vuodesta 2004 toiminut VTT:n Porin yksikkö ja sitä vetävä ennakoivan innovaatiotoiminnan professori.
Tässä kuviossa ihmetyttää se, että yliopistokeskuksessa on viiden vuoden ajan tehty yritysten kanssa innovaatioaihioihin liittyvää tutkimusta ja kehittämistyötä. Nyt SAMK ilmoittaa aloittavansa vastaavan työn.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on SAMK:in innovaatiolaboratorion ja Turun kauppakorkeakoulun sisällä olevan VTT:n Porin yksikön toiminnan suhde. Onko kysymys päällekkäisestä toiminnasta vai siitä, että VTT-yksikössä ei ole tapahtunut viidessä vuodessa mitään?
Uudesta Tutkijoiden talosta toivotaan uudenlaisen ajattelun ja ideoiden lähdettä. Sinällään ihan hyvä ajatus, mutta erityisesti yliopistokeskuksen sisällä on sekä rakenteellisia että ilmapiiriongelmia, jotka pyrkivät deletoimaan ympäriltään kaiken uuden ja ideapitoisen.
Porissa tutkijoilla ei ole lupa olla missään asiassa professoreita aktiivisempia tai pätevämpiä. Muistan elävästi, kuinka tämä asia selitettiin minulle. Eräs professori asteli työhuoneeseeni ja väänsi asian rautalangasta: ”Etkö sinä ymmärrä, että sinä olet vain töissä täällä?”
Hyvin kyseenalaista ja hyvän tieteellisen käytännön rajoja kolistelevaa on yliopistokeskuksen yksiköiden yhteisymmärrys antaa toiminnasta puutteellista ja harhaanjohtavaa tietoa.
Erityisesti Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä ongelma on tiukan hierarkkinen johtamis- ja hallintojärjestelmä. Kun yksikön johtaja päättää, että tutkimustoimintaa ei kehitetä eikä tutkimusrahoitusta haeta, niin silloin ei kehitetä eikä haeta.
Sitä vastoin haetaan sosiaaliapua Euroopan sosiaalikehitys- ja aluekehitysrahastoista. Satakunnassa toimii yliopistokeskusta palveleva ESR- ja EAKR-automaatti, jonka turvin yliopistokeskuksen ei tarvitse kilpailla rahoituksesta oikean tiede- ja tutkimusmaailman kanssa.
Miksi vaivautua, kun Satakuntaliitto pitää rahoituksellaan kulissit pystyssä? Ainoa tarvittava tutkimustulos on tarve jatkorahoitukselle.
Kiitokset Jouko Jokiselle aktiivisesta kehittämisotteesta. Satakunnan Kansa pitää tällä hetkellä yllä keskustelua ja kehittämistahtoa, joka kuuluisi esimerkiksi aktiiviselle yliopistokeskukselle.
Olen Stephen Kingin kanssa osittain eri mieltä. Seminaareja ja kohtaamisia tarvitaan. Evoluutiota ei tapahdu ilman ristiinpölytystä.