(Satakunnan Kansa, Esa Rintalan mielipidekirjoitus 1.11.2008)
Terveyskeskuslääkäri Samu Suomisen kirjoitus (SK yleisönosasto 30.10.) osui naulan kantaan. Perusterveydenhuollon henkilökuntapula on seurausta paitsi työajan joustamattomuudesta, myös palkkatason ja vaadittujen suoritteiden epäsuhteesta. Työmäärä puolestaan kasvaa kun henkilökunnan vaihtuvuus on suurta tai sitä ei ole riittävästi.
Perusterveydenhuollon ongelmien ydin on ennen kaikkea imagollinen. Kun kaupungin vastuulliset päättäjät eivät halua resursoida siihen riittävästi, syntyy vuosia kestävä säästökuurien kierre. Tämä synnyttää matalasuhdannetta kaikessa kehitystyössä, suunnitelmallisuudessa ja panostuksessa. Mieliala on tarttunut työntekijöihin (lääkärit kertovat olevansa ”vain terveyskeskuslääkäreitä”) ja potilaisiin (täytyy mennä ”arvauskeskukseen” kun rahaa ei ole parempaan). Ei siis ihme, että terveyskeskusta ei enää pidetä mieluisena työ- tai asioimispaikkana.
Paikkakunnilla, joissa perusterveydenhuoltoon on tietoisesti panostettu ja sen tarpeellisuuteen ja toimintakykyyn uskotaan, on terveyskeskus saatu toimivaksi. Siellä halutaan olla työssä ja potilaat ovat siihen tyytyväisiä. Stakesin tuoreessa Dialogi-lehdessä (7/2008) esitettiin useita esimerkkejä tästä.
Päättäjien pitäisi tässä asiassa olla samalla kannalla kuin asukkaidenkin: perusterveydenhuoltoa arvostetaan ja siihen kannattaa panostaa. Mutta kyllä perusterveydenhuolto saadaan kuihtumaankin, jos niin halutaan. Kysymys on arvovalinnoista, ei rahasta.
Esa Rintala
LT, erikoislääkäri
varavaltuutettu (vihr.), Pori