(Satakunnan Kansa, mielipidekirjoitus 21.10.2008)
Tarinan hollantilaispoika pelasti kylän katastrofilta pitämällä sormeaan padon reiässä. Poika tukki urheasti sormellaan vuotavan padon kunnes aikuiset tulivat apuun ja paikkasivat aukon. Satakunta muistuttaa tarinan murtuvaa patoa kahdella erotuksella. Ensinnäkin Satakunnassa aikuiset aloittavat keskustelun siitä, kenen hallinnolliselle reviirille murtuva pato kuuluu. Samassa yhteydessä pohditaan murtuvan padon liittymistä satakuntalaiseen identiteettiin. Toiseksi pojat ja tytöt seuraavat kauempaa ja toivovat padon viimeinkin murtuvan: näin päästäisiin eroon aikuisista.
Satakunnan tulevaisuutta, suuntautumista ja kuntarakennetta koskevaa keskustelua seuratessa virtaa kylmä hiki. Miten sijainniltaan erinomainen, tiivis, vauras ja historiallinen maakunta voi olla niin epäyhtenäinen? Miksi Satakunnan kolme seutua näkevät tulevaisuutensa niin erilaisin silmin? Ongelmat näyttävät kiteytyvän kahteen seikkaan: johtajuuden puuttumiseen ja heikkoon identiteettiin.
Jotta keskustelu ei jäisi mielipiteiden esittämisen tasolle, on syytä tukeutua Satakunnan tulevaisuuteen liittyviin tutkimustietoihin. Satakunta oli mukana kansainvälisessä kahdeksan maan FUTURREG-hankkeessa. Suomen vastuutahona oli Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja Satakunnassa Satakuntaliitto. Hankkeen tuloksista uutisoitiin SK:ssa 26.8.
*Ongelma tutkimustiedon vajaakäyttö*
FUTURREG-hankkeessa julkaistiin Satakunta nyt ja vuonna 2035 -raportti. Raportti on kerättyihin aineistoihin nähden valitettavan suppea. Satakunnan tulevaisuudesta on olemassa erilaisin menetelmin kerättyä raakadataa, jonka analysoimiseen pitäisi löytyä nykyistä huomattavasti enemmän resursseja.
Tutkimukseen on osallistunut laaja joukko satakuntalaisia tahoja. Hankkeessa on toteutettu taustaselvitys sekä kahdessa vaiheessa toteutetut internet-kyselyt, jotka on suunnattu noin tuhannelle satakuntalaiselle. Lisäksi Satakunnan tulevaisuutta on pohdittu kolmessa vaiheessa järjestetyissä tulevaisuusverstaissa, joihin on osallistunut kymmeniä ihmisiä.
Analysoitavaa tutkimustietoa Satakunnan tulevaisuudesta on siis olemassa. Aineiston analysoiminen olisi ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi tulevassa maakuntasuunnitelmassa, maakunnan yhteistoiminta-alueiden suunnittelussa tai yksittäisten kuntien tulevaisuutta koskevissa ratkaisuissa.
*Mosaiikkimainen Satakunta*
Julkaistut tutkimustulokset antavat kuvan varsin sirpaloituneesta tai mosaiikkimaisesta maakunnasta. Satakunnalla ei ole yhtenäistä, koko maakuntaa yhdistävää identiteettiä. Maakunnasta voidaan erottaa kolme paikallista identiteettiä: raumalainen, porilainen ja kankaanpääläinen identiteetti, jotka ovat pikemminkin vahvistumassa kuin heikkenemässä. Kun yhteinen identiteetti puuttuu, ei ole koettu tarvetta sitoutua yhteisiin tavoitteisiin.
Tutkimuksen silmin Pori näyttää olevan Satakunnan keskus vain porilaisten silmissä. Muu maakunta suhtautuu kyräillen ja epäluuloisesti Poriin. Osasyy saattaa olla omalaatuisessa satakuntalaisessa keskustelukulttuurissa, jossa niin vaikeneminen kuin asioista puhuminenkin tulkitaan aina väärin.
Kankaanpään seudussa (28.8) tiivistettiin, miten maakunta kokee Porin johtajuuden: ”Porilaisen ajattelumallin mukaan maakunnallinen yhteistyö tarkoittaa sitä, että rahat pannaan porilaiseen pärekoriin, josta ne sitten jaetaan porilaisen organisaation kautta yhteisen hyvän nimissä porilaisten parhaaksi katsomalla tavalla.”
FUTURREG-raportissa on julkaistu vastauksia avoimiin kysymyksiin maakunnan
nykytilasta. Muutama esimerkki kertoo paljon: ”Satakunta on maaseutumainen,
pusikoituva ja autioituva dinosaurusten maakunta.” Eräs vastaaja tasapainottelee hyvien ja huonojen puolien välillä: ”Miellyttävä asuinpaikka, mutta ilmapiiriltään edelleenkin taantuva ja vanhoillinen.”
Vuosi 2035 pystytään näkemään valoisana, esimerkiksi näin: ”Aktiivinen rannikkoseutu. Kiinteässä yhteistyössä kasvavien valtakunnanosakeskusten, Tampereen ja Turun, kanssa, hyödyntäen näiden kasvavaa valtakunnallista vetovoimaa ja kasvua satelliittina. Hyvät joukkoliikenneyhteydet em. kaupunkiseutuihin mahdollistavat joustavia asumis- ja työpaikkaratkaisuja.”
*Mosaiikkimainen tulevaisuus?*
Kunta- ja palvelurakenneuudistusta (PARAS) on jauhettu kyllästymiseen asti,
mutta vuonna 2010 käynnistyvä aluehallinnon uudistus (ALKU) näyttää Satakunnan todellisen kaapin paikan. Sen jälkeen ollaan vedenjakajalla, jossa punnitaan onko satakuntalaisella identiteetillä jatkossa virtaa tai ottavatko Turku ja Tampere Porilta Satakunnan johtajuuden kuin karkin lapselta?
Ellei yhtenäistä linjaa ole, Satakunta ajautuu tahdottomana ja eripuraisena naapurimaakuntien syliin. Toinen kysymys on se, onko sillä mitään väliä tavallisten ihmisten tai yritysten näkökulmasta?
Satakunta nyt ja vuonna 2035 -raportin anti voidaan tiivistää seuraavasti: nykyisiä epäkohtia osataan eritellä ja tulevaisuudesta osataan kertoa toivetiloja. Ongelma onkin, miten toivetilat olisi mahdollista kääntää toiminnaksi. Satakunnalla on kaikki edellytykset menestyä, kunhan vain maakunnan eri toimijoiden väliset yhteistyöongelmat saataisiin ratkaistua ja alueellinen eriytyminen pysäytettyä. Toivetilojen kääntämistä toiminnaksi
auttaa myös, jos lähtökohdaksi otetaan asukkaiden ja yritysten käytännön arki hallinnon laatikkoleikkien sijaan. Toisaalta, kuka yleensä sanoo, että Satakunnalla olisi oltava jonkinlainen yhteinen tahtotila? Jos maakunnallista yhtenäisyyttä ei löydy, on otettava
tulevaisuuden rakennusaineeksi paikallisuus ja arjen käytännöllisyys. Pori on Pori, Raum o ain Rauma ja Kankoonpää on Kankaanpää sadankin vuoden päästä.
Heikki Rantala on ulvilalainen hallintotieteiden tohtori ja vihreiden (sit.)
kunnallisvaaliehdokas Ulvilassa
Timo Aro on porilainen valtiotieteen tohtori ja vihreiden
kunnallisvaaliehdokas Porissa