(Satakunnan Kansa, mielipidekirjoitus 20.10.2008)
Taloustutkimuksen 15.10.2008 julkaistussa kyselyssä liki puolet vastaajista kannatti peruspalveluiden ostamista yksityisiltä tuottajilta. Vain noin joka kuudes haluaisi, että kunnat tuottaisivat kaikki palvelunsa itse. Hallitus on juuri tehnyt lakiesityksen palvelusetelistä, jolla kuntalainen voisi mennä kunnan laskuun yksityiselle palveluntuottajalle. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa ”Kilpailuttamisen laajuus ja taustatekijät Suomen kunnissa” kuntien poliittisilla voimasuhteilla ei ollut mitään vaikutusta siihen miten kunta käytti yksityisiä ostopalveluja.
Vaikuttaa siltä, että kuntien peruspalvelujen tuottamisesta vallitsee sekä kansalaisten että poliittisten päättäjien mielissä harvinaisen yksimielinen käsitys: kuntalaisen on saatava peruspalvelut ”keinolla millä hyvänsä”. Se, että kunta itse tuottaa kaikki palvelut, ei enää onneksi ole kiveen hakattu dogmi. Osoittaa tervettä realiteetin tajua ymmärtää tämä, varsinkin kun useilla kunnilla ei ole pitkään aikaan ollut resursseja turvata edes välttämättömiä peruspalveluja.
Tässä peruspalvelujen tuottamisen uusjaossa on kuitenkin huomattava kaksi sudenkuoppaa. Ensimmäiseksi on muistettava, että kunta ei voi vapautua vastuustaan valvoa palvelujen tuotantoa, oli tuottajana kuka tahansa. Kuntapäättäjiltä vaaditaan perinpohjaista asiantuntemusta kun palvelujentuottajia kilpailutetaan ja niiden toimintaa valvotaan. Herää epäilys, ollaanko kaikkien kuntien valtuustoissa ja kunnantaloissa todellakin kaikenaikaa perillä eri palveluntuottajien toiminnasta, kun se kentälläkin on joskus vähän huteraa.
Toinen sudenkuoppa on luulo siitä, että kunta voi antaa kaiken tehtäväksi muualla. Yhteiskunnan kriittisten toimintojen tuottaminen ja perusstruktuurien ylläpito on edelleen säilytettävä verovaroin yhteisvastuullisesti tuotettuna. Kukaan ei edes harkitse palo- ja pelastustoimen siirtämistä kokonaan yksityiselle toimijalle. Sen sijaan terveydenhuollon antaminen kokonaan yksityiselle ei näämmä herätä yhtä suuria intohimoja, onhan näin tehtykin jossain päin Suomea. Näin kriittisen ja lakisääteisen perustoiminnan ulkoistaminen voi olla harkitsematonta, vaikka houkutus siihen onkin suuri. Kunnan omia lääkäreitä tarvitaan siis jatkossakin.
Palvelusetelien sijaan kuntakriisin lääkkeeksi olisikin joskus tarjottava kunnan oman palvelutuotannon imagon ja kilpailukyvyn parantamista. Ja jos yhden kunnan rahkeet eivät siihen riitä, niin kahden tai kolmen tai useamman kunnan yhteiset rahkeet kyllä riittävät.
Esa Rintala, lääkäri
kunnallisvaaliehdokas (vihr.), Pori