(Satakunnan Kansa, Tapio Meren mielipidekirjoitus 10.7.2008)
Reposaaren loma-asuntomessuja on hehkuteltu lehdistössä paitsi ”maisemaan hyvin sopivaksi kokonaisuudeksi” niin myös ”ekologisesti onnistuneeksi ratkaisuksi”. Puuttumatta rakennettujen asuntojen arkkitehtuuriin ja ekologia-sanan käsitteeseen tulevien rakentajien tulisi kiinnittää huomionsa huomion messujen suurimpaan puutteeseen eli ”ekologisuuteen”.
Kuuntelemalla kävijöiden kysymyksiä esittelijöille toteaa nopeasti näiden messujen olevan otsakkeen mukaiset: kenen valmistamat ovat nuo kaapit, nämä huonekalut, tuo peili. Kysymykset rakenteiden lämpöeristeistä ja niiden vahvuuksista aiheuttivat monelle esittelijälle turhaa etsimistä esiteviidakosta. Paljon kirjoitettu aihe muuttaa kokonaan asumaan joihinkin mökkeihin näyttää lähes hölmöläisen hommalta: on tehty valtavat ikkunat maiseman katselemista varten ajattelematta rakennuksen tarvitsevaa talvista lämmitysenergiaa. Joissakin rakennuksissa sentään oli tehty varaava takka tai hankittu ilmalämpöpumppu.
Miten kylmästä selvitään talven yli? Alueella hoidetaan lämmitys joko kaukolämmöllä tai sähköllä. Kaukolämmön ”ekologisuus” riippuu Reposaaren oman lämpölaitoksen polttoaineesta. Kyseinen laitos käyttää polttoaineena puuta ja turvetta. Niin kauan kuin poltettavana on puu eri muodoissa, voidaan olla tyytyväisiä. Lisääntyvä turpeen käyttö energiantuottajan raaka-aineena antaa kuitenkin aiheen pelätä Reposaarenkin käyttävän jatkossa tuota pahiten ilmastoamme saastuttavaa polttoainetta.
Sähkön ”ekologisuus” olisi ollut hoidettavissa määräämällä rakennusmääräyksiin yksiselitteisesti tuulisähkö. Ainakaan esittelijöiden joukosta ei löytynyt kuin yksi, joka tiesi rakennuksessa olevan tuulisähkön.
Surulliseksi ja todella kalliiksi ilmastoa osittain pilaavan lämmityksen tilalle olisi voitu valita merenpohjan sedimentteihin varastoitunut lämpöenergia. Tätä ehdotettiinkin Reposaarella pidetyssä ensimmäisessä tilaisuudessa, mutta päättäjät ohittivat sen toteamalla että suunnitteilla on kaukolämpö!
Reposaaren messujen jälkeen alkavat Vaasan asuntomessut ottivat asiasta vaarin ja merenpohjaan asennettiin kilometreittäin putkistoa ja millä kustannuksilla: sikäläiset messupientalot saavat lämpöenergiansa merenpohjasta matalaenergiaverkoston avulla maksamalla liittymismaksun 1830 euroa ja käyttömaksu vuodelta kolmisen euroa lämmitettävältä lattianeliömetriltä.
Reposaaren kaukolämmön liittymishinta on Vaasan hintaan verrattuna yli 1500 euroa kalliimpi, ja lämmitysinnosta riippuen reposaarelainen maksaa vuodessa vaasalaiseen verrattuna 1400–2000 euroa enemmän
Esittelytelttoihin ei ollut saatu yhtään pientuulivoimalan esittelijää eikä aurinkokerääjien valmistajia. Koko messualueen ”ekologiseksi voittajaksi” voisi nimetä Luvatan ”mökin”, jonka 12 m2 aurinkopaneelin avulla saadaan tuotettua huomattava osa lämpimän veden tarpeesta. Voittajan kruunua himmentää kuitenkin yhtä katoavaa alkuainetta, kuparia, pursuvat ratkaisut jopa sisätilojen listoituksissa!
Ekologisuus-sana voidaan lopullisesti haudata messujen saunojen kiukaita katsellessa. Hankintahinnaltaan ja kulutukseltaan kalliimmat jatkuvalämmitteiset kiukaat ovat yksi esimerkki vähemmän harkitusta ratkaisusta.
Tapio Meri