(Satakunnan Kansa 18.6.2008, Heli Isoviikin mielipidekirjoitus)
Eija Riitta Korhola (kok.) kirjoitti (SK 14.6.) että tuulivoimalapäätöksiä ei tulisi tehdä hätäisesti ja tuulivoimalat heikentävät elinympäristön laatua. Samalla hän niinkuin muutkin kyseisen puolueen edustajat kannattavat ydinvoimaa koska perustelevat sitä ydinvoiman tuottavuudella. Ajattelu on jälkeenjäänyttä koska siinä otetaan huomioon vain rahalliset arvot eikä ollenkaan turvallisuus- ja ympäristönäkökohtia. Myöskään elinympäristön laatu ei ole perusteltavissa koska tuulivoimalla ei ole juuri ollenkaan ympäristöä kuormittavia tekijöitä.
Tuulivoimalat ovat sitä paitsi kauniita katsoa ja vielä kauniimpia ne ovat kun ajattelee etteivät ne saastuta ollenkaan luontoa. Myöskään tuulivoiman kustannukset energiamuotona eivät ole kalliit vaan ovat n. 42 euroa megawattitunnilta mikä on suunnilleen sama kuin sähköpörssin keskihinta, lisäksi tuulisähkön edullisuus suhteessa muihin energiamuotoihin on viime vuosina kasvanut noin 5 prosentin vuosivauhtia.
Ydinvoimalla sitä vastoin on ympäristöä kuormittavia tekijöitä useita mm. ydinvoima rehevöittää merivesiä ja jos uusi ydinvoimala rakennetaan Olkiluotoon niin kolmen laitoksen sulana pitämä alue on noin 10,2 neliökilometriä kun se nytkin on jo 7,1 neliökilometriä, ydinjätteiden kalliohautaaminen kuparikapseleissa 400 metrin syvyyteen ei ole välttämättä tulevaisuudessa turvallista koska kapseleiden 100 000 vuoden kestävyys on hyvin optimistinen ja jos ydinvoimaa lisärakennetaan niin Suomesta tulee maailman suurimpia ydinjätteiden tuottajia asukasta kohden suhteutettuna.
Haluatko sinä että Suomesta tulee ydinjätekaatopaikka? Ydinvoimaloissa käytettävää uraania tuodaan valtioista joissa terveys- ja turvallisuusvalvontaa ei ole joten uraanin prosessointi maksaa usein työntekijöiden terveyden ja uraanin louhinta on lisäksi uhka ympäristölle.
Tsernobylin voimala räjähti 22 vuotta sitten ja ydinteknologian kehityshistoria on täynnä onnettomuuksia: Windscale 1957, Idaho 1961, Sveitsin Lucens 1969, Three Mile Island 1979, Tsernobyl 1986 ja Japanin Tokai-Mura 1999. Voimme ummistaa silmämme ydinvoiman riskeiltä mutta niinkuin brittiläinen ydinvoimala- asiantuntia John Large on sanonut tänä vuonna: tavoitteemme luoda idioottivarmaa teknologiaa näyttää vaarantuvan aina kun venytämme teknologian rajoja äärimmilleen koska silti lentokoneet tippuvat, sillat romahtavat ja avaruussukkulat syttyvät palamaan.
Suomi on kooltaan pieni maa joten voi vain kauhulla ajatella millaiset tuhot ydinvoimalaonnettomuus aiheuttaisi suomen luonnolle ja ihmisille sekä eläimille. Niinkuin Tsernobylin onnettomuudesta näimme ydinvoimalaonnettomuuden tuhot eivät rajoitu vain omaan maahan vaan saasteet ja säteilyt leviävät myös naapurimaihin tietysti riippuen ydinvoimaonnettomuuden suuruudesta. Suomen
tulisikin panostaa uusiutuviin energiamuotoihin ja innostaa suomalaisia energiansäästökamppanjaan. Jos panostamme lisää ydinenergiaan se on oikeastaan viesti suomalaisille että kuluttakaa vain sähköä reilusti koska on millä mällätä riskeistä ja seurauksista piittaamatta. Jos sitävastoin panostaisimme kaikkiin uusiutuviin energiamuotoihin ja nostamme niiden osuutta sähköntuotannossa ne laskevat samalla hiilidioksipäästöjä, esim. 4 % uusiutuvien nostaminen laskee hiilidioksidipäästöjä 17,6 miljoonasta tonnista 13,5 miljoonaan tonniin.
Jokaisella kuluttajalla on mielestäni oikeus itse päättää esim. oman omakotitalonsa lämmitysjärjestelmä siksi mahdollisimman monia uusiutuvia energiamuotojamm. maalämpö, pelletti- ja puulämpö, aurinkopaneelit, tuulisähkö, tulisi tukea mm.energiayhtiöille sertifikaateilla ja kuluttajille verovähennyksinä. Jos panostaisimme kaikkiin uusiutuviin energiamuotoihin ja samalla vähentäisimme energiankulutustamme esim. valojen ja muiden sähkölaitteiden taloudellisella käytöllä, pienemmillä asuinpinta-aloilla ja esim. kiinnittäisimme huomiota asuntojen lämpöhävikkien minimointiin, emme tarvitsisi erittäin suuria riskejä sisältävää ydinvoimaa.
Heli Isoviiki (vihr. kunnallisvaaliehdokas)