Satakunnan Kansassa 21.7.2007 julkaistu Mia Fagerlundin kolumni:

Runsaat parikymmentä vuotta sitten yläasteella haaveilin toimittajan urasta. Peruskoulun työelämään -tutustumisjaksolla pääsin porilaisen kaupunkilehden toimitukseen. Toimittajahaaveet taisivat kariutua, kun kaksi viikkoa järjestelin kaupunkilehden arkistomappeja  näkemättä ainuttakaan ”oikeaa” reportteria. Luokkatoverini, joka aikoi lääkäriksi, vietti samaan aikaan työelämäjaksonsa Porin kaupunginsairaalan pitkäaikaisosastolla, pelästyi tosielämän raadollisuutta ja hakeutui muihin töihin. Sittemmin hän on työskennellyt  terveydenhuollon  tietoverkkoja kehittämässä.

Aloitin urani lääketieteen parissa Helsingin yliopistosairaalan korvaklinikan leikkaussalin kesälomasijaisena sairaala-apulaisen tehtävässä.  Kävin näytillä myös Porin terveysviraston siivouspuolella, mutta ainakaan siihen aikaan töitä ei tainnut ilman suhteita herua.  Silloisen sairaalahierarkian alimpana hiivin seinän vierustoja pitkin käytäviä ja  yritin tehdä itseni näkymättömäksi. Niiailin  helsinkiläisiä lääkärisukuja edustavat  amanuenssit ja muut – edelleen kannatan hyviä tapoja ja työkaverien tervehtimistä, mutta niiaukset voisin jättää väliin. Vuosia myöhemmin oivalsin oman työni merkityksen; eihän leikkaus voi alkaa ennen kuin sali on siivottu – tehtävät nivoutuvat toisiinsa.

Siihen aikaan sairaanhoitajista oli kova pula – puhuttiin savolaisten hoitajien lennättämisestä Kuopiosta Helsinkiin työvoimapulaa paikkaamaan. Tällä hetkellä tilanne taitaa olla samankaltainen ellei pahempi. Porilaiset hoitajat tekevät keikkaa pääkaupunkiseudulla, Porin lähikunnissa on pulaa sairaanhoitajista ja opiskelijoitakin on vaikea löytää tuuraajiksi. Uudet  työhön tulevat hoitajat pystyvät lisäksi neuvottelemaan palkkojaan kokeneempia korkeammiksi pahimman hoitajapulan alueilla. Keikkafirman kautta pääkaupunkiseudulla töitä tekevä terveydenhoitajaystäväni kertoo, kuinka samassa työvuorossa voi olla usean eri firman kautta työtä tekeviä, lisäksi joskus kaikki keikkailijat saattavat olla ensimmäistä vuoroa kyseisessä työpaikassa.

Vaalien alla naisvaltaisille matalapalkka-aloille tarjottiin vaalilupauksina palkankorotuksia ja tasa-arvotupoa. Ilman vaalilupauksiakin voisi ajatella, että työvoimapulan myötä osaavista tekijöistä taistellaan ja sen on pakko näkyä myös palkoissa.

Väestön ikääntyessä kotiin annettavia palveluja tarvitaan yhä enemmän, samoin laitoshoitoa tarvitseville hoitoa ja hoivaa. Työvoimasta kilpaillaan jo lujaa, ja kunnilla on täysi työ näyttäytyä ulospäin houkuttelevina työnantajina. Sosiaali- ja terveydenhuollon markkinoita järjestellään parhaillaan uudelleen ja yksittäisiä palveluntuottajia tulee koko ajan enemmän.

Kun terveys- ja sosiaalisektorilla edetään yksityistämisen tiellä, onko tulevaisuudessa myös opettajilla ja lastentarhanopettajilla omat medonet ja pihlajalinnat, jotka tarjoavat erilaisia työtehtäviä. Kännykkä piippaa: Mites nyt kun tää sun soppari päättyy, mitä sä ajattelit seuraavaksi? Hoitajat ja opettajat voivat valita työoloista ja palkkatarjouksista parhaat.

Työministeriön viime vuoden työolobarometrin  kunta-alan työhyvinvoinnin mittarit ovat karua luettavaa verrattuna valtion, yksityisen palvelusektorin ja teollisuuden vastaaviin lukuihin. Työn fyysisen rasittavuuden taso on kaikilla muilla sektoreilla vähentynyt vuosina 1992-2006, ainoastaan kuntasektorilla  lisääntynyt ollen noin kaksinkertainen kaikkiin muihin sektoreihin verrattuna.

Työolobarometrin mukaan niiden työntekijöiden osuus, jotka eivät uskoneet jaksavansa terveytensä  puolesta nykyisessä ammatissa kahden vuoden kuluttua tutkimushetkestä, oli kunnissa kaksi kertaa suurempi verrattuna teollisuuden palveluksessa oleviin ja jopa kolme kertaa suurempi yksityiseen palvelusektoriin ja valtioonkin verrattuna. Kuntien työntekijät ovat ikääntyneitä ja tekevät paljolti fyysisesti raskasta hoivatyötä. Kuntatyönantajan haasteena on paitsi rekrytoida uutta väkeä, saada vanha väki jatkamaan töissä eläkkeelle saakka, ja mieluiten vähän ylikin.

Mia Fagerlund
Kirjoittaja on porilainen työterveyslääkäri ja kaupunginhallituksen
jäsen (vihr.).