Porin Vihreät ry:n puheenjohtaja Mia Fagerlundin kolumni Satakunnan Kansassa syyskuussa 2006 otsikolla ”Kypärä päähän ja kaupungille”.
Kypärä päähän ja kaupungille
Mitä aktivismi oikeastaan tarkoittaa, onko se aktiivista asioihin ja epäkohtiin puuttumista vai mielenosoitusten ”harrastamista”, tai jopa anarkiaa, radikaalia toimintaa? Ovatko aktivistit hippejä, punkkareita, terroristeja vai jotain muuta?
Mikäli aktivismi liitetään mielenosoituksiin, muodikkaammin siis miekkareihin, oma aktivismini rajoittuu muutamaan tapahtumaan. 1990-luvun alussa osallistuin opiskelijamielenosoitukseen Kuopion torilla lääketieteellisen tiedekunnan säilyttämiseksi. Tuolloin ennustettiin mittavaa lääkärityöttömyyttä ja tiedekuntia haluttiin lakkauttaa. Onneksi ei lakkautettu. Opiskeluaikana osallistuin pari kertaa Amnestyn tapaamisiin. Seuraavan kerran osallistuin ydinvoimanvastaiseen mielenilmaukseen 2000-luvun alussa Porissa, keskimmäinen lapseni vauvaikäisenä vaunuissa mukana, mikä nyt isovanhemmille kerrottakoon – maakunnissa julkinen mielen osoittaminen on ollut aika rauhanomaista. Nykyinen aktivismini on entisestään supistunut kehitysmaa-asioihin, mistä ei paljon dramaattista kerrottavaa irtoa.
Helsingin Smash Asem-tapahtumiin liittyen on esitetty, että ennaltaehkäisevä puuttuminen mielenosoituksiin olisi ilmaisunvapauden kannalta ongelmallista. Olen eri mieltä. Uutiskuvien perusteella osa mielenosoittajajoukosta oli täysin rikollisin aikein paikalla – miksi pukeutua huiviin, huppuun tai kypärään, jos tarkoituksena on rauhallisesti kertoa mielipide jostakin asiasta? Kun mielenosoittajien aikeena oli etukäteen luoda ”hieman sekasortoa” kaduille, näiden ennakkotietojen valossa poliisin toimintaa on pidettävä täysin asiallisena.
Ville Komsi kirjoittaa Vihreässä Langassa jututtaneensa Kiasman mielenosoittajia, joista yhden mukaan tämän suurin poliittinen intohimo oli spreijaamisen vapaus. Se siitä aatteesta.
Aktiivisuuteen ja idealismiin pitää kannustaa, mutta on sääli, jos oikeat, rauhanomaiset ”taviksien” mielenosoitukset ihmisoikeuksien puolesta jäävät radikaalimman aineksen varjoon. On vahinko, jos tavalliset ihmiset eivät uskalla lähteä osoittamaan mieltään väkivallan pelossa, mikä voi olla täysin aiheellista ja viime tapahtumien valossa jopa todennäköistä. On myös ongelmallista, jos rauhanomaisia mielenilmauksia aletaan estää tai siirtää toisaalle, kuten Asemin yhteydessä myös tapahtui.
Aktiivisuuden vastakohta voisi olla apatia, tunne siitä ettei vaikutusmahdollisuuksia ole. Kansalaistoiminta ja järjestöt ovat tärkeä osa päätöksentekojärjestelmää, kaikki eivät halua liittyä esimerkiksi puolueisiin, on oltava muitakin tapoja vaikuttaa asioihin. Pesäpallomailan voi silti jättää kotiin.
Jyväskylässä viime viikonloppuna järjestetyn Vihreiden valtuuskunnan kokouksen päätteeksi puolueen varapuheenjohtaja Janne Länsipuro totesi loppukaneeteiksi, että nyt sitten vaan kypärä päähän ja kaupungille, siis pyöräilemään!
Mia Fagerlund