Mia Fagerlundin kolumni Satakunnan Kansassa 22.6.2006.
Lex Cronberg
Puolueiden puheenjohtajat ovat kai kotipaikasta riippumatta tavanneet asettua eduskuntavaaleihin ehdolle pääkaupunkiseudulta, tai tilanteen mukaan siitä vaalipiiristä, mistä tarvitaan ääniä puolueen menestyksen takaamiseen.
Vihreän liiton puheenjohtaja Tarja Cronberg on ilmoittanut asettuvansa ehdolle edelleen Pohjois-Karjalan vaalipiiristä, josta hänet valittiin eduskuntaan.
Päätös on suoraselkäinen ja rohkea, sillä läpimenomahdollisuudet eivät ole aivan loistavat. Pohjois-Karjalaan neuvoteltu vaaliliitto demareiden, vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa kariutui. Vihreiden on siis pärjättävä omillaan.
Pohjois-Karjalassa läpimenoon vaadittava äänikynnys on huomattavasti korkeampi kuin esimerkiksi Uudellamaalla. Cronbergin kotimaakunnan kansanedustajien määrä laskee seuraavissa eduskuntavaaleissa seitsemästä kuuteen, mikä entisestään lisää haastetta. Läpimeno jossakin toisessa vaalipiirissä olisi siis todennäköisesti helpompaa.
Vihreän liiton huhtikuisessa puoluevaltuuston kokouksessa Porissa käytiin iltamyöhään tunnusteluja siitä, mikä vaalipiiri olisi ”psykologisesti” valmis ottamaan puolueen puheenjohtajan henkisesti omakseen.
Niin sanottujen pienten puolueiden ongelma eduskuntavaaleja ajatellen on se, että äänikynnys joissakin vaalipiireissä on erittäin korkea. Yksin on lähes mahdotonta saada ehdokasta läpi. Teknisten vaaliliittojen avulla äänten keskittäminen voi onnistua, tai sitten äänet koituvat mahdollisesti aivan toista ajatusmaailmaa edustavan puolueen hyväksi.
Oikeutetusti on keskusteltu äänestäjien kuluttajansuojasta. Miten äänestäjä voi varmistua siitä, että hänen äänensä päätyy oikeaan paikkaan?
Vaaliliitoista haluttaisiin päästä eroon, mutta nykyisen vaalijärjestelmän puitteissa se ei näytä olevan mahdollista.
Toisaalta ilman vaaliliiton tukea ”pientä” puoluetta äänestävä voi kokea myös äänensä menevän hukkaan, mikä ei ainakaan motivoi äänestämään. Itse pientä puoluetta sattuneesta syystä äänestäneenä olen kokenut tiettyä turhautumista, mutta periaate on voittanut turhauman!
Heidi Hautala on ehdottanut säädettäväksi lakia, vaikkapa Cronbergin mukaan nimettyä, jolla äänikynnystä madallettaisiin pienimmissä vaalipiireissä. Keinoina voisivat olla joidenkin vaalipiirien yhdistäminen tai tasauspaikkajärjestelmä. Suuret puolueet eivät taida olla asiasta kovin innostuneita.
Mikä merkitys pienillä puolueilla sitten on? Voidaan kysyä,jatkettaisiinko eteenpäin samaa rataa ainoana tavoitteena taata halpa energia ja jatkaa kulutusta entiseen malliin.
Oma maakuntamme Satakunta näyttää sen sijaan pärjäävän nykyisten suurten puolueiden turvin hyvin. Porissa heinäkuussa pidettävä SuomiAreena-tapahtumiin liittyvä paikallinen tulevaisuuskeskustelu hoidetaan suurten puolueiden kesken; pieniä puolueita ei tulevaisuuden suunnitteluun Satakunnassa tarvita.
Mia Fagerlund
Kirjoittaja on työterveyslääkäri, kolmen lapsen äiti ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Porissa.
mia.fagerlund@fimnet.fi