Pitkittynyt korona on lisännyt kaikkien pahoinvointia tavalla tai toisella rajoittaen normaalia elämää pian kahden kevään verran. Erityisesti nuorten elämä- ja elämänpiiri on sulkeutunut hyvinkin rajattuihin kuvioihin ja vain pieniin kaveriporukoihin, joillakin jopa yksinäisyyteen. Tämä on nähtävissä jo nyt opiskelijoiden pahoinvointina, levottomuudet ovat koulussa lisääntyneet ja selvittämättömät poissaolomäärät ovat kasvaneet. Työrauhaan joudutaan puuttumaan toistuvasti sekä opiskelijoiden ”irrottamiseen” mobiililaitteista kesken oppituntien. Turhautuminen heijastuu negatiivisena käytöksenä ja huomionhakuisuutena.
Koko käynnissä oleva lukuvuosi on opiskeltu joillain tavalla normaalista poiketen, on oltu lähiopetuksessa, hybridimallilla eli vuoroin etänä ja lähiopetuksessa sekä taas täysin etänä verkon välityksellä tapahtuvassa opetuksessa. Sosiaaliset kohtaamiset ovat vähentyneet ja on aiempaa vaikeampaa tulkita lyhyillä kohtaamisilla opiskelijoiden tuntemuksia tai mitä heille oikeasti kuuluu. Kaikki lähiopetus pyritään järjestämään niin tehokkaasti kuin mahdollista, olemmehan ”löysässä hirressä” olleet koko ajan siitä, että milloin taas menemme etäopetukseen.
Ammattiin oppimisessa tällainen kahden koronakevään osaamisvaje näkyy ammattitaidon osaamisen hankinnassa ja taitojen kehittymisessä suoraan viivästyttäen opintojen etenemistä. Hyvin harvoja ammatteja voidaan oppia verkon välityksellä tai lyhennetyillä lähijaksoilla vuorotellen etänä. Opiskelijoita ei voida päästää näyttöihin, kun osaamisen hankinta on keskeneräistä, jopa puutteellista. Näyttöjen vieminen työpaikoille on osin mahdotonta, kun osa työpaikoista ovat hyvin varautuneita koronan vuoksi ja haluavat turvata omat työskentelymahdollisuutensa.
Poikkeusolot ja etä-opetus toisella asteella otetaan taas täysipäiväisesti käyttöön 8-29.3.2021. Oppilaitoksissa on suuri huoli siitä, kuinka pystymme takaamaan opiskelijoille suunnitellut valmistumisajankohdat ja miten he suhtautuvat mahdolliseen valmistumisen viiveeseen sekä miten se vaikuttaa heidän jatkosuunnitelmiinsa toisen asteen tutkinnon jälkeen. Vaikka turhautumisesta ja väsymisestä on merkkejä, vielä jaksetaan olosuhteisiin nähden kohtuullisesti.
Osa nuorista voi huonosti, ja huono-osaisuus on vaarassa kasaantua entisestään. Hyvinvointi- ja oppimiserot ovat kasvaneet ja kotitaustan merkitys nuorten pärjäämisen suhteen on korostunut. Osalla opiskelijoista esim. oppilaitoksessa tapahtuva ruokailu on ainut lämmin ateria päivän aikana, etäopetuksessa et ole tervetullut luonnollisestikaan oppilaitosruokailuun ja porrastetussa lähiopetuksessakin ruokailevat vain ne, joilla on lähitunnit, etänä mukana olevat kotonaan.
On erittäin mielenkiintoista nähdä, että miten valtion lisätalousarvion 17,5 miljoonaa euroa käytetään oppilaitoksissa niin, että ehkäistään opintojen keskeyttämistä, lisätään opiskelijoiden hyvinvointia ja tasoitetaan koulutuseroja? Kuntapäättäjienkin on syytä muistaa, että koulutuksella rakennetaan nuorille tulevaisuutta.
Teija Österlund on ammatillisen koulutuksen lehtori, opinto-ohjaaja ja kuntavaaliehdokas Porissa.