Avoimuuden periaatteet hukassa myös kirkossa — kirkon ylin päättävä elin äänestettiin kaikessa hiljaisuudessa
Tiistaina 11. helmikuuta äänestettiin kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaaleissa. Toisin sanoen tiistaina valittiin henkilöt edustamaan seurakuntien jäseniä evankelis-luterilaisen kirkon ylimpiin päättäviin elimiin, jotka sinetöivät kirkon linjat ja tulevaisuuden suunnan. Kuinka moni seurakunnan jäsen oli tästä tietoinen?
Vaalien kulku on kokeneemmallekin äänestäjälle monimutkainen. Äänestys tapahtuu kolmessa vaalissa, joista yksi kuuluu vain pappisviran haltijoille. Ennakkoon äänestäminen oli mahdollista, mutta varsinaisen vaalipäivän äänestäminen tapahtui sitä varten järjestetyssä kokouksessa – jokaisessa Porin seurakunnassa hieman eri aikataululla. Tieto äänestämisestä sekä vaalin viralliset äänestysliput saapuivat äänioikeutetuille vain postitse. Julkisesti tietoa äänestyksen kulusta, tai vaaleista juuri muutenkaan, ei seurakuntalaisillekaan tarjottu.
On seurakuntalaisten aliarviointia tehdä ylimmän päättävän elimen valinta täyden hiljaisuuden vallitessa. Vaikka suoraa äänestysmahdollisuutta ei jokaisella seurakuntalaisella ole, on tiedon oltava todellisesti kaikkien ulottuvilla. Seurakuntalaisella on oikeus haastaa, kysyä ja kuunnella, keitä heidän asioistaan on mahdollisesti lähdössä päättämään.
Kirkolliskokous on kirkon ylin toimielin ja hiippakuntavaltuusto edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnan tasolla. On utopistista ajatella, että tässä ajassa valtion tai kunnan ylin toimielin valittaisiin niin, että edes kaikki äänioikeutetut eivät välttämättä saa tietoa omasta äänioikeudestaan tai mahdollisuutta tarkistaa tietoa jälkikäteen. Maallikkoedustajien vaalissa äänioikeutettuja ovat kirkkovaltuustojen, seurakuntaneuvostojen ja yhteisten kirkkovaltuustojen maallikkojäsenet. Vaikka voidaan olettaa, että näissä vaaleissa äänioikeutetut ovat lähtökohtaisesti vaikuttajina valveutuneempia, ei vastuuta tiedonhankinnasta julkisissa vaaleissa voida sälyttää täysin äänestäjän omalle vastuulle.
Samassa yhteydessä ei voi olla ajattelematta seurakuntavaalien 2018 kulkua Porissa. Äänestysprosentti viime vaaleissa Porissa oli 10,3 %, kun edellisissä vaaleissa se oli 11,1 %. On aiheellista kysyä, toteutuuko kirkollisdemokratia parhaalla mahdollisella tavalla tällaisilla äänestysprosenteilla? Edustavatko seurakuntiemme päättävät elimet seurakuntiemme jäsenistöä, heidän arvojaan ja tarpeitaan?
On seurakuntayhtymän valinta, miten vaaleista tiedotetaan. Seurakuntavaaleista kun ei esimerkiksi automaattisesti lähetetä äänioikeutetuille ilmoitusta, kuten kunta- ja eduskuntavaaleista. On tällä hetkellä seurakuntalaisten omasta aktiivisuudesta kiinni, pääsevätkö he vaikuttamaan siihen, ketkä päättävät heidän verorahojensa käytöstä.
Päätöksenteon avoimuus on ensiarvoisen tärkeä pala demokraattista toimintatapaa. Se on keskeinen osa hyvää hallintoa. Radikaali avoimuus ja seurakuntalaisten huomioiminen päätöksenteossa tuskin ainakaan pahentaisivat seurakuntien jäsenkadon tilannetta. Päinvastoin — osallisuuden tunne ja vaikuttamisen mahdollisuudet vahvistaisivat jäsenkokemusta ja kuuluvuutta seurakuntaan.
Laura Pullinen (vihr.)
Porin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen
seurakuntaneuvoston jäsen
Keski-Porin seurakunta
Anne Liinamaa (vihr.)
Porin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen
kirkkoneuvoston jäsen
Teljän seurakunta