Satakunnan käräjäoikeus salli äskeisellä päätöksellään hyväksyä ympäristön turmelemisen vapauttaessaan Norilsk Nickelin kaikesta vastuusta Kokemäenjoen vuollejokisimpukkamurhassa. Syyttäjä joutui perääntymään uudelleen. Ensin hän veti syyteharkinnassa olleen yhteisösakon 60 000 euroa pois. Nyt tätä seurasi täydellinen perääntyminen käräjäoikeuden edessä. Kukaan ei olekaan syyllinen, koska ”säätimiä on niin paljon ja niitä kaikkia ei voi valvoa”. Toivottavasti Norlisk Nickel ei asenna lisää säätimiä niitä kun ei voi valvoa… Tästä surullisesta oikeudenkäynnistä jää suuhun ja mieleen Kokemäenjoen mutainen, mädäntyneen simpukan hajuinen maku.
Katsottavaksi jää, miten kaupunkimme viranomaiset ratkaisevat Mäntyluodon vanhan satamaviraston pihassa tapahtuneen ympäristörikoksen. Tontti myytiin äskettäin yrittäjä Tommi Mäkisen omistamalle Rannikon messut Oy:lle. Mäkinen kiirehti kaatamaan puita ilmeisesti oman mielihalunsa mukaisesti. Saamani tiedon mukaan alueelle oli annettu lain vaatima puunkaatolupa neljälle puulle. Puita on kaadettu moninkertaisesti tuo määrä sekä Merisatamatien että meren puolelta.
Todettakoon, että kaupungin virkamiesten kanta (ainakin kahden) puunkaatoasiassa oli puhelinkeskusteluissa epäselvä mitä oli tapahtunut todellisuudessa. Tavanomaista ympäristön turmelemista esitti kihlakunnansyyttäjä Hannu Väntsi aluksi Norilsk Nickelin päästäessä 66 tonnia nikkeliä Kokemäenjokeen kalojen ja simpukoiden seuraksi. Lehtitiedon mukaan (SK) hän perui kaikki syytökset jättäen näin veronmaksajille 61 000 euron laskun.
Kihlakunnansyyttäjää ei tarvittane Mäntyluodon asiaa selvittämään vaan ilmeisesti asia käsitellään joko rakennusvirastossa tai kaupungin ympäristö- ja lupapalveluiden lautakunnassa. Tässä viranomainen voi ryhdistäytyä ja rangaista määräämällä selvän rahallisen korvauksen maksettavaksi. Tuttu ja turvallinen ”rangaistus” istuttaa yhtä monta puuta tontille kuin on liikaa kaadettu, on vähintään yhtä selkärangaton vitsi kuin mitä Satakunnan käräjäoikeus julisti nikkelipäästöpäätöksessään.