Julkaistu Satakunnan Kansan mielipideosastolla 1.6.2017
Kymmenvuotias tyttäreni aloitti koulunkäynnin Cygnaeuksessa erityisentuen tarpeen päätöksellä kolme vuotta sitten. Alku oli aurinkoinen: laaja-alainen erityisopettaja toivotti jokaisen tervetulleeksi ja painotti yksilöllisyyttä.
Muutaman kuukauden kuluttua koulu oli tyttärelle hälyinen ja epämieluisa paikka ja hän oli jo sisäistänyt erilaisuutensa sen kautta, miten muut häneen suhtautuivat.
Hiihtoloman jälkeen hän siirtyi Herttuan erityiskouluun ja totutteli mukavaan koulunkäyntiin. Luokassa kaikki olivat tottuneet siihen, että jokaisella on omat tehtävät ja vertailua ei päässyt edes syntymään; ei luokan sisällä eikä muiden luokkien välillä.
Seuraavana syksynä hän aloitti kertaamaan uudessa omassa koulussaan ensimmäistä luokkaa. Hänellä oli tuttu rakennus mihin mennä, tuttuja oppilaita ja opettajia ympärillään. Ylimääräiset stressaavat tekijät eivät kuormittaneet häntä ja vieneet häneltä voimia oppimisen esteinä. Hän oli kiinnittynyt kouluun, joka on tärkeää oppimisen kannalta ja erityisesti herkälle erityislapselle edistävä tekijä oppimisessa. Herttua sai lempinimen ”herttainen” ja hän totesi sen olevan hänen oma koulunsa.
Herttuan koulun sisäilmaongelmista on puhuttu jonkin aikaa ja asiasta on järjestetty tiedotustilaisuus vanhemmille. Täydellisenä yllätyksenä saimme kuitenkin viimeviikolla viestin, jossa selostetaan terveellisen ympäristön turvaamista ja uusia järjestelyjä. Viestin lopussa oli tylysti toteamus lapsen ensi vuoden koulusta. Kyseinen koulu on kodistamme suunnalla, jossa emme koskaan liiku, harrastukset ovat aivan eripuolella kaupunkia, sisarusten koulut ovat aivan eri suunnassa, emme kuulu kyseiseen koulupiiriin, koulussa ja luokalla ei ole ketään tuttuja, opettaja on uusi jne. Melkoinen stressi lapselle kesäksi.
Sivistyslautakunta oli tehnyt asiasta päätöksen 23.5. ja asiasta tiedotettiin 24.5. Tämä tapahtui kyllä ripeästi, mutta olisiko asiasta kuitenkin voitu päättää ja tiedottaa hieman keskustelevammin ja perheitä kuunnellen?
Laura Seesmeri
Herttuan koulun tokaluokkalaisen äiti