Heikki Rantala
Kolumni, Satakunnan Kansa, 20.5.2009
Pitkässä mielipidekirjoituksessaan (SK 21.4.) Leena Koskinen kommentoi 8.4. kolumniani machiavelliläisestä johtamisesta. Hän epäili juttuani opaskirjan mainokseksi.
Minun piti siirtyä muihin aiheisiin, mutta Koskisen kirjoituksen lisäksi eräs yhteensattuma pakottaa jatkamaan: samana päivänä 21.4. työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut Hyvän työn manifestin.
Manifesti sisältää kymmenen toimenpidettä työelämän parantamiseksi. Siinä ehdotetaan muun muassa kiusaamisen kitkemistä Ei pidä alistua -kampanjalla ja kiusaamistapauksia sisältävän tietokannan perustamista.
Tietokannan avulla voitaisiin tunnistaa kiusaamiselle alttiin työpaikan piirteitä ja suunnata toimia riskivyöhykkeessä oleville työpaikoille.
Kolumnini ei ollut kirjamainos, mutta saamani palautteen perusteella olen vakavasti ryhtynyt harkitsemaan kirjan kirjoittamista. Tällaisen hirtehisen ”oppaan” tai ehkä pamfletti -tyyppisen kirjan julkaiseminen – työelämään liittyvän todellisuuden kuvaaminen ja jäsentäminen – olisi perustelua ainakin kahdesta toisiinsa kietoutuvasta syystä.
Talouden alamäen jatkuminen tulee kiristämään kilpailua ja ilmapiiriä yhä useammalla työpaikalla. Huonovointisten joukko kasvaa tulevaisuudessa. Ensinnäkin ne, jotka jäävät ilman työtä, toiseksi ne, jotka ovat työssä.
Leena Koskinen totesi, että opaskirja, jota ei siis toistaiseksi ole olemassa, on ilmiselvästi jo kokeilussa kunnallishallinnossa. Tosiasiallisesti kolumnini perustuu aitoihin kokemuksiin ja havaintoihin työyhteisöä sairastuttavasta häirikköjohtamisesta.
Eräs Koskisen toteamus inspiroi aivan erityisesti: ”Itse tiedän tarkalleen, miltä hullusta tuntuu, kun häntä pidetään jännityksessä.”
Seuraavaksi lisävinkkejä johtajiksi aikoville: ihmisen tekeminen hulluksi.
Claes Anderson on todennut kirjassaan Luova mieli – kirjoittamisen vimma ja vastus, että dialogin jännite syntyy ihmisten välisestä valtataistelusta. Dialogissa joko kielletään tai vahvistetaan toisen käsitys asemastaan.
Kaikkein ahdistavinta ja nöyryyttävintä on toisen kohteleminen ikään kuin häntä ei olisi lainkaan olemassa. Samaan luokkaan kuuluu toisen ohi puhuminen kolmannen kanssa ikään kuin toinen ei olisi lainkaan läsnä.
Andersonin mukaan hulluksi tekemisen tekniikat perustuvat siihen, että toinen osapuoli dialogissa viestittää samanaikaisesti täysin vastakkaisia ja toisilleen ristiriitaisia asioita, joihin toinen ei voi suhtautua mitenkään. Nämä niin sanotut kaksoissitovat viestit, double bind -viestit, herättävät voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita.
Klassisia esimerkkejä, joihin on mahdotonta suhtautua johdonmukaisesti, ovat esimerkiksi: ”Älä tottele minua!” tai ”Vieläkö lyötte vaimoanne?”
Lopuksi elävä esimerkki nuoren osa-aikaisen työntekijän kohtelusta.
Henkilöstöasioista vastaava päällikkö sopi nuoren osa-aikaisen työntekijän kanssa, että hänelle ei tehdä työsopimusta, vaan työntekijä laskuttaa työtunnit jälkikäteen.
Muutaman viikon kuluttua nuori osa-aikainen ottaa minuun yhteyttä ja pyytää apua. Hän oli tehnyt sopimuksen mukaisen laskun tekemästään työstä. Henkilöstöpäällikkö oli todennut, että hän ei tiedä miten palkan kanssa pitäisi menetellä, koska nuorella osa-aikaisella ei ole työsopimusta.
Oliko tämä epäasiallista kohtelua työpaikalla?
Ei varmaankaan. Eihän kyseinen nuori ollut työsuhteessa koska hänellä ei ollut työsopimusta.
Olen joskus kuvitellut, että sanonnat harmaita hiuksia tai näppylöitä aiheuttavista ihmisistä ovat vain sanontoja, retorisia kielikuvia. Eivät ne ole pelkkää puhetta.
Hiukset saattavat todella harmaantua ja yksi stressin oire voi olla ihottuman puhkeaminen. Sairastuminen sairaassa ympäristössä on terve reaktio.