Tapio Meri
Mielipidekirjoitus Satakunnan Kansa, 28.1.2009
Tekniikka & Talous-lehti (23.1.) raportoi satamien pudotuspelin kiihtyvän Suomessa. Samaisessa artikkelissa oli myös haastateltu Porin satamajohtaja Jaakko Nirhamoa. Hänen näkemyksensä mukaan satamia tulee yhdistää nopeasti ja sen hän tekisi aluksi Turun ja Naantalin sekä Kotkan ja Haminan satamille. Hän myös joutui myöntämään keskustelut Rauman ja Porin satamien yhdistämisestä todeten kuitenkin että ”satamien roolit ovat siksi erilaiset, että erillään olo on parempi vaihtoehto”. Tässä taas kerran törmäämme NIMBY ilmiöön (”ei minun takapihalleni”). Uskon kuitenkin satamien tehtävänä pääasiassa olevan laivaliikenteen avulla tapahtuva tuonti ja vienti sijaintipaikasta riippumatta.
Synkkenevien talousnäkymien edessä valtiovallalta odotetaan käsittämättömiä satsauksia: molemmat satamat kun haaveilevat 12 metrin syväväylien rakentamisesta. Porin Tahkoluotoon on jo 15 metrin väylä, siirrettäköön rikasteen purku sinne, jolloin väylän syventäminen Mäntyluodon vähenevän liikenteen takia on turha ja kallis investointi.
Raumalla koko sataman olemassaolo on yhden tukijalan varassa. Uhkana onkin nykytrendin mukainen paperi- ja selluteollisuuden alasajo. Tällöin paperi- ja selluteollisuuden viennin ja puutavaran tuonnin myötä Rauma kutistuu kääpiösatamaksi, joka samalla voisi myös unohtaa lähes suuruudenhullut laajennushankkeensa.
Vuosi on vaihtunut ja niin myös molempien kaupunkien valtuustoissa on paljolti uusia voimia, jotka voivat aloittaa uudet neuvottelut Rauman ja Porin satamien yhdistämisestä. Tulevana keväänä valmistuu Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen selvitystyö ”Satamien aluetaloudelliset vaikutukset” juuri Rauman ja Porin satamien välillä. Jo tässä vaiheessa on syytä muistuttaa päättäjille selvitystyön oletusten perustuvan vuoden 2007 tuloksiin. Realismi on jotakin muuta, se on jo nyt nähtävissämme.