Mia Fagerlundin Satakunnan Kansassa 4.11.2007 julkaistu kolumni:
Eräässä illanvietossa tuli pohdittua ranskalaisten viinituotantoa ja suomalaisten intoa lähteä lomillaan ranskalaisille viiniviljelyksille aputyövoimaksi palkatta. Miksei samaa vapaaehtoisuutta ole havaittavissa Suomen maataloutta kohtaan, tyyliin kesälomalla auttamaan sikatilalle? Tässä kohtaa joku jo huomautti, että siihen työhön tarvitaan ammattitaitoa…
Ranskan viinitiloista tulee mieleen lämpö, aurinko. Suomen maatalous näyttäytyy realistisemmassa valossa – harva miettii todellisuutta, kovaa työtä kylmissä ja karuissa olosuhteissa. Maaseudun romantiikka ja heinäpellot taitavat elää ihmisten mielissä vain vanhoissa Suomi-filmeissä.
Suomen maatalous on muuttunut viime vuosina nopeasti. Tilakokojen kasvun myötä työmenetelmät ovat kehittyneet. Tuotantoyksiköt kasvavat ja töitä ulkoistetaan, sivutoimisuus yleistyy. Näistä muutoksista huolimatta maatalous on eräs terveydellisesti riskialtteimmista aloista. Vaaroja aiheutuu biologisista pölyistä, kemiallisista ja fysikaalisista altisteista, tapaturmista sekä henkisistä kuormitustekijöistä.
Suomalaiset maatalousyrittäjät kokevat terveydentilansa ja työkykynsä heikommaksi kuin työssäkäyvä väestö keskimäärin. Tutkimuksissa maatalousyrittäjien työssä haittaavana koettu pitkäaikaissairastavuus oli selvästi yleisempää kuin muilla työssäkäyvillä. Henkisen hyvinvoinnin ongelmiin liittyvät alentuneeksi koettu työkyky, terveydentila ja heikko taloudellinen tilanne sekä EU-tukipolitiikan muutokset.
Työterveyshuollon ja maatalouden asiantuntijoiden tekemillä tilakäynneillä ilmenee meneillään oleva maatalouden muutos. Viljelijät työskentelevät entistä enemmän yksin, naapuri on kaukana. Paljon puhutusta sadan hehtaarin yksinäisyydestä on kehittymässä kahden sadan hehtaarin yksinäisyys. Työ on itsenäistä ja kokonaisvaltaista. Lähiyhteisön, puolison ja perheen tuki koetaan tärkeänä. Maaseudun tukihenkilöverkon apu tulee tarpeeseen.
Vuonna 2008 vietetään Työ ja hyvinvointi maaseudulla –teemavuotta. Tavoitteena on lisätä viljelijöiden tietoisuutta ja motivaatiota omaa terveyttä ja työturvallisuutta kohtaan. Alueellisissa suunnittelutilaisuuksissa on koottu yhteen maaseudun hyvinvoinnin yhteistyötahot. Tietoa terveydestä ja työturvallisuudesta jaetaan alueellisissa tilaisuuksissa pitkin vuotta.
Possun saparoa rapsuttamalla ei elä. Nykytilanteessa suomalaisen kuluttajan kannattaa miettiä tuotetun ruoan alkuperää ja tuotantomenetelmiä. Laadusta pitää olla valmis myös maksamaan. Halvalla ei saa hyvää, eikös se niin mene.
Mia Fagerlund
Kirjoittaja on Porin kaupunginhallituksen jäsen (vihr.), joka
työskentelee Työterveyslaitoksen maatalousyrittäjien työterveyshuollon
keskusyksikössä.