Satakunnan Kansassa 16.10.2007 julkaistu Mia Fagerlundin kolumni:
Valtioneuvoston kokenut konkarijäsen Paavo Väyrynen esitti taannoin ainakin lehtitietojen mukaan mielenkiintoisia näkemyksiä kannattamattoman, tuottamattomaksi katsotun työn siirtämisestä pois Suomesta kaukomaihin ja torjui samalla ulkoimaisen työvoiman tarpeen Suomessa.
Kokenut konkari ei varmaankaan tarkoittanut maataloutta, jossa tuotannon jatkumisen kannalta ulkomaisen työvoiman rekrytoiminen on paikoitellen ensiarvoisen tärkeää. Maataloudessa ulkomaisen työvoiman osuuden kasvu on melko uusi ilmiö.
Suomalaisilla maa- ja puutarhatiloilla työskentelee vuosittain eri arvioiden mukaan yli 15 000 ulkomaalaista työntekijää. Toissa vuonna ulkomainen työväki teki lähes kolmanneksen esimerkiksi puutarhatilojen töistä. Jotta työvoiman saanti onnistuu jatkossakin, edellyttää se asianmukaisia työolosuhteita, palkkaus- ja majoituskäytäntöjä.
Myös kaukomaihin haetaan työolosuhteisiin neuvoja Suomen käytännöistä. Pari viikkoa sitten sain töissä vieraaksi joukon sympaattisia, kohteliaita Kiinan työterveyshuollon asiantuntijoita. He olivat äärimmäisen kiinnostuneita kaikesta kertomastamme. Esitellessämme Suomen maatalouden ammattitautitilastoja sekä lukuja kuolemaan johtaneista maatalouden työtapaturmista kiinalaiset vieraamme kohteliaasti tiedustelivat, miksi työterveyshuolto seuraa kyseisiä tilastoja. Kävi ilmi, että Kiinan työterveyshuollossa työturvallisuus ei ole samalla tavalla tärkeässä roolissa kuin meillä, jossa työturvallisuuslaki määrittää keskeisesti toimintoja.
Tässä kohtaa kuuluisi nyt päivitellä kiinalaisten käytäntöjä, mutta kun tarkastellaan Suomen tilannetta ulkoimaisen työvoiman osalta alasta riippumatta, parannuskohteita näyttää riittävän.
Suomessa työsuojelutarkastuksissa esiin tulleita ulkomaisen työvoiman ongelmia ovat muun muassa työterveyshuollon puuttuminen, selkeä alipalkkaus, puutteellinen työtuntien valvonta, pitkät työpäivät ilman ylityökorvausta sekä huonot asumisolot. Ongelmien yleisyydestä ei ole tietoa, työtapaturmien määrä ei tilastojen mukaan esimerkiksi maataloudessa näyttäisi ylittävän alalla työskentelevien keskimääräistä tapaturmatasoa. Kuolemaan johtaneita tapaturmia on kuitenkin sattunut.
Periaatteessa kehittyviin maihin on mahdollista siirtää myös työtehtäviä, joiden työmenetelmät altisteineen eivät kestäisi meikäläisten laatujärjestelmien mukaan päivänvaloa. Toisaalta puhuttaessa kehitysmaiden nyrkkipajoista on meilläkin alihankkijan alihankkijoita, joiden työolosuhteista ei ole tietoa.
Suomessa tarvitaan, maatalous mukaan lukien, ulkomaista työvoimaa tulevaisuudessa. Ulkomaisen työvoiman työsuojelussa kannattaa kehittää hyviä ratkaisuja sekä toimenpiteitä, jotka edistävät myönteistä kehitystä. Aika on otollinen erityisesti nyt, kun toimintatavat ovat muotoutumassa ja hyvien käytäntöjen yleistymistä on mahdollisuus edelleen vahvistaa.
Mia Fagerlund
Kirjoittaja on Porin kaupunginhallituksen jäsen (vihr.) ja
työterveyslääkäri, joka on opintovapaalla ja työskentelee
määräaikaisesti Työterveyslaitoksessa.
mia.fagerlund@fimnet.fi