Työterveyshuoltoon kohdistuu monenlaisia odotuksia.
Työkyvyttömyysriskit halutaan minimoida, kun työvoima ikääntyy;
työvoiman poistuminen lisääntyy normaalien vanhuuseläkkeiden sekä
erilaisten varhaiseläkkeiden muodossa. Työvoimapula on osittain jo
todellisuutta ja osaavaa väkeä on yhä vaikeampi rekrytoida.
Valtioneuvoston työterveyshuoltoasetuksen mukaan työterveyshuollon
vaikuttavuutta seurataan muun muassa sairauspoissaolojen ja
työkyvyttömyyseläkkeiden määrällä.
On totta, että ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi ja lisääntynyt
alkoholin käyttö sekä niiden mukanaan tuomat liitännäissairaudet
uhkaavat eniten suomalaisten terveyttä ja toimintakykyä. Terveyden
edistäminen kuuluu myös työterveyshuollon tehtäviin. Toisaalta
voidaanko ajatella, että masentunut, ylikuormittunut ihminen jaksaa
innostua painonhallinnasta tai lenkkeilystä.
Sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin vaikuttavista
monista tekijöistä vain osa on lääketieteellisiä. Työn fyysiset ja
henkiset vaatimukset, työn sisältö ja ammattiosaaminen, työn
palkitsevuus ja työilmapiiri vaikuttavat työkykyyn.
Työterveyshuollon keinoja työkyvyn tukemiseksi ovat terveyden
seuranta, sairauksien ja tapaturmien ennaltaehkäisy ja hoito,
ohjaaminen terveellisiin elämäntapoihin. Työterveyshuollon
erityisosaamista ovat työkykyarviot, sairauslomien oikea mitoittaminen
sekä työssä tarvittavien muutosten tai kuntoutustoimien
käynnistäminen. Tässä tarvitaan hyvää yhteistyötä yrityksen ja
työntekijän kanssa.
Työntekijän kannalta tarpeettomasti pitkittyvä sairausloma voi
hidastaa kuntoutumista ja jopa estää työhönpaluuta johtaen pahimmassa
tapauksessa pysyvään työkyvyttömyyteen.
Sairauspoissaolojen hallinnassa huomiota on erityisesti kiinnitetty
työhönpaluun helpottamiseen, mihin vielä melko uusi
osasairauslomamahdollisuus tuo lisäapua. Yhtä tärkeää on yhteistyö
työnantajan kanssa sen selvittämiseksi, mitä järjestelyjä työpaikalla
on mahdollista tehdä työhönpaluun helpottamiseksi.
Sairauspoissaolojen hallinta vaatii aktiivista otetta myös
linjaorganisaation toimintakulttuurilta, lähiesimiehiltä sekä
työsuojelulta.
On selvää, että työkyvyttömyysriskeihin liittyvät myös valtaisat
taloudelliset intressit. Yrityksen liiketaloudellisesta tuloksesta
huolehtiminen ei ole työterveyshuollon tehtävä, toki hyvin toimiva
työterveyshuolto tukee yritystä osaltaan myös tässä tavoitteessa
hoitamalla perustehtäväänsä eli työntekijöiden terveyttä ja
toimintakykyä.
Paraskaan työterveyshuolto ei voi toimia esimiehen roolissa; ei
korjata liiallista työkuormitusta, ammattitaidon puutetta tai huonoa
työilmapiiriä. Esimiestyötä ei voi ulkoistaa.
Odotukset ja kiinnostus työterveyshuoltoa kohtaan ovat lisääntyneet
selvästi. Paradoksaalisesti kuitenkin samanaikaisesti
työterveyshuoltotoimintoja halutaan ulkoistaa, mikä luo markkinarakoa
monille konsulttiyrityksille. Työeläkeyhtiö Varman asiantuntijalääkäri
Mari Antti-Poika on todennut ulkoistamisaallon tuoneen yrityksiin
konsultteja, jotka tarjoavat yrityksille, tai vaikkapa yksittäiselle
kunnalle, työterveyshuollon järjestämiseen liittyviä neuvoja
tuntematta kuitenkaan riittävästi yrityksen tilannetta,
mahdollisuuksia ja tarpeita.
Mia Fagerlund