Mia Fagerlundin Satakunnan Kansassa 29.1.2006 julkaistu kolumni.
Globaaleja tomaatteja
Lapsuuteni talviin kuului lomaviikko Kanarialla. Päätin uudistaa perinteen omien lasteni kanssa joulun alla. Koneen lähestyessä Las Palmasin lentokenttää huomio kiinnittyi valtaviin kasvihuoneisiin, tomaattiviljelmiin. Bussimatkalla kentältä hotelliin mieleni olisi tehnyt kysyä oppaalta lähemmin tomaattiviljelmistä ja niiden työntekijöiden olosuhteista. En kuitenkaan tohtinut; lomatunnelma bussissa olisi voinut olla pilalla. Olisin myös mielelläni lähtenyt tutkimusretkelle kasvihuoneiden maailmaan. Perheen mielestä idea oli huono. Parasta olisi keskittyä keräilemään simpukankuoria lasten kanssa rannalla.
Pieni lehtiuutinen viime vuoden lopulla kertoi, kuinka kolmekymmentä Eurooppaan matkalla ollutta länsiafrikkalaista hukkui Mauritanian rannikolla heitä Kanarian saarille kuljettaneen veneen upottua. Pakolaisia ja siirtolaisia, maahanmuuttajia pyrkii meriteitse Eurooppaan vuosittain tuhansia ja heitä kuolee vastaavilla matkoilla kymmeniä, ellei satoja.
YK:n mukaan pakolaisia on tällä hetkellä 19 miljoonaa. Afrikasta pyrkii jatkuvasti pakolaisia ja siirtolaisia Eurooppaan, Espanjaan ja Italiaan erityisesti. Ihmisvirran hillitsemiseksi on jopa esitetty, että Euroopan maat rakentaisivat Afrikan puolelle jonkinlaisia leirejä tai välisäilytysasemia pohjoiseen pyrkijöille. Mihin tulijat sitten päätyvät? Kasvihuoneisiin töihin tomaattiviljelmille, olemattomalla palkalla vailla minkäänlaisia ihmisoikeuksia?
Viitteenä ihmiskaupasta uutiset kertoivat joulun alla myös, kuinka viiden Euroopan maan viranomaiset olivat pidättäneet Ranskassa, Italiassa, Englannissa, Kreikassa ja Turkissa toimivan laajan rikollisverkoston, jonka epäiltiin välittävän laittomia siirtolaisia Eurooppaan. Heidän arvioitiin välittäneen Eurooppaan tuhansia laittomia muuttajia.
Unicefin mukaan maailmaan vuosittain syntyvästä 150 miljoonasta lapsesta kolmasosa jää ilman syntymätodistusta. Tämän seurauksena nämä lapset jäävät vaille henkilöllisyystodistusta ja oikeutta koulunkäyntiin tai sairaanhoitoon. Ongelma on vaikein Etelä-Aasiassa, jossa seitsemän lasta kymmenestä jää ilman virallista syntymätodistusta. Afrikassa vastaava luku on kuusi kymmenestä.
Miljoonia lapsia arvioidaan myytävän vuosittain laittomaksi työvoimaksi usein vaarallisiin oloihin, kuten tehtaisiin ja kaivoksiin. Lisäksi lapsia työskentelee yksityiskodeissa palkattomina palvelijoina sivistysvaltioinakin itseään pitävissä maissa.
Viime aikojen tapahtumat Australiassa, Egyptissä ja Ranskassa kertovat tilanteesta jotain. Naapurissa Ruotsissa ihmeteltiin syksyllä apaattisten lasten ongelmaa, kun osoittautui, että maahanmuuttajalapset eivät välttämättä olekaan niin sanottujen vanhempiensa omia lapsia lainkaan.
Pitäisikö meidän Suomessa ajatella, että vastaavaa ongelmaa meillä ei ole? Vastaanottokeskuksista katoaa turvapaikanhakijoita Suomessakin, ja meille on tuotu ulkomailta työntekijöitä hämäriin olosuhteisiin. Mitä voimme asialle tehdä, on oltava olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin espanjalaisten tomaattien boikotointi?
Mia Fagerlund
mia.fagerlund@fimnet.fi
Kirjoittaja on työterveyslääkäri, kolmen lapsen äiti ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Porissa.